E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Aika- ja luonnekuvaus Kuningatar Kristiinan ajoilta
Kirj.
Suomentanut
Th. Hahnsson
Helsingissä,G. W. Edlund,1890.
Kuopion Uusi (Gust. Bergroth'in Lesken) Kirjapaino.
1. Laineitten lelu.
2. Kolmordenin metsässä.
3. Spartalaisia.
4. Kellarissa.
5. Salarippi.
6. Oppi oppia vastaan.
7. Doxa.
8. Voitonsanoma.
9. Kolme turvattia.
10. Vaeltava juutalainen.
11. Linnan palo.
12. Juutalainen ja valtiomies.
13. Suomalainen raamattu.
14. Joululahjoja.
15. Ostajia ja myyjiä.
16. Ruhtinatar Radzivil.
17. Ratsastushuone ja kirkkopiha.
18. Miinoja ja vastamiinoja.
19. Korkeudet ja syvyydet.
20. Tuhkimus.
21. Kuka on maankavaltaja.
22. Riseberga.
23. Regensburg.
24. Elämää koskevia kysymyksiä.
1. Laineitten lelu.
Näe itsesi kuvassasi!
Syyskuun 16 päivänä 1642 nosti hänen majesteettinsa sotapriki,Andromeda, purjeensa lähteäkseen Turusta Norrköpingiin, siellävaihettaaksensa kuusitoista malmitykkiä yhtä moneen halvemmastametallista valmistettuun rautatykkiin. Nämät olivat sitäoivallisempaa laatua, jota kruununkommissarius, herra Louis deGeer, äsken oli ruvennut valmistamaan hollantilaisen sotalaivastonmallien mukaan. Andromeda oli kruunun merivenheistä kelvollisuutensavuoksi tunnettu ja sai nyt tilaisuuden paremmuuttansa osottaa. Seoli nyt Gottilaisen Hiekkaluodon kohdalla, Itämeren keskellä, kunpäiväntasaus-tuulet sen yllättivät, ja sen täytyi kovin pyrkiä tuulenpuoleen voidaksensa suunnata vastapäätä olevaan Norrköpingiin.Itämeri on, kuten tunnettu, epäluotettava: se alkaa äkkiä kuohuellaja yhtä pian se jälleen taas tyyntyy, mutta näytettyään hyrskyvää,raivoisaa luonnettaan, ovat sen rantamat pirstaleita täynnä.
Oli puolipäivän aika, sateli vähän väliä, ja lounastuuli, jokavapaasti saattoi puhaltaa etelässä päin olevan avaran, aukean merenyli, raivostui yhä hurjemmaksi, kun se oli kokoon pusertunut Kalmarinsalmessa, nuollut Ölannin kalkkitomuja ja tehnyt pukinhyppäyksenGotlannin luoteisen rannikon yli. Meri oli hirveän korkeissaaalloissa, Andromeda purjehti ylihanka-tuulta ja pyrki turhaanruotsalaisen vallin turviin. Se keikkui ja kallistui niin, ettäsen raakapuut saattoivat kastaa itseään valkoisiin, vaahtoaviinaaltoihin. Sen kansi oli vinossa. Siinä oli vaikea pitää tasapainoaja totella käskyä. Kaikki, mitä irtainta oli laivalla, kierielisuojapuolelle; laine laineen perästä syöksyi kohisten alihangankeulan kyljen yli. Mutta perille piti Andromedan päästä, se olisuomalaisista aineksista, ja rakennettu Reposaaren laivaveistämössälähellä Porin kaupunkia. Ja ikään kuin tämä ei olisi kylliksi voinuttodistaa sen kansallista itsepintaisuutta, oli laivan kuljettajananuori Herman Fleming, jonka koko suvun tiedettiin olevan ykspäisinkaikista ykspäisistä suomalaisista.
Herman Fleming oli mainehikkaan valtio-amiraali Flemingin poika jalapsuudesta kasvatettu merimies-ammattiin. Oltuaan ulkomaan-matkoillakehittääksensä itseään ja valmistuakseen isänsä jälkeiseksi, olihän nyt kolmenkolmatta-vuotisena tänä 'syksynä' sattumalta käynytkotimaassa Louhisaaressa, kun Andromeda komennettiin merelle. Hänpyysi heti, ett