Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen
Kirj.
Louisa M. Alcott
Suomentaneet Elma ja Aarni Voipio
Jatkoa Pikku miehiin
Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi
WSOY:n kustantamana Porvoossa 1919.
1. Kymmenen vuotta myöhemmin.
2. Parnassos.
3. Jo vielä kerran pulassa.
4. Dan.
5. Kesäloma.
6. Jäähyväissanoja.
7. Leijona ja karitsa.
8. Josie näyttelee merenneitoa.
9. Tomin uutiset.
10. Demi vakiintuu.
11. Emilin kiitosjuhla.
12. Danin joulu.
13. Natin uusi vuosi.
14. Plumfieldissa näytellään.
15. Odotus.
16. Tenniskentällä.
17. Tyttöjen kesken.
18. Tutkintopäivä.
19. Valkoiset ruusut.
20. Henki hengestä.
21. Aslaugan ritari.
22. Viimeinen näytös.
Loppusana.
1
— Jos joku olisi kuvannut minulle, miten ihmeellisiä muutoksiatäällä kymmenessä vuodessa tapahtuu, en olisi sitä ikinä uskonut,sanoi Jo-rouva Meg-sisarelleen, kun he istuivat kerran kesäpäivänäPlumfieldin kuistilla katsellen ympärilleen ylpeinä ja hyvillä mielin.
— Tällaisia ihmeitä nähdään, kun taikureina ovat raha ja hyvä tahto.Herra Laurence ei olisi koskaan voinut saada uljaampaa muistomerkkiäkuin jatko-opisto, ja tämän kodin asukkaille Marchin tädin muistopysyy aina elävänä, vastasi Meg ajatellen kiitollisena niitä, jotkaolivat poissa.
— Muistatko, me mietimme usein ennen vanhaan, mitä pyytäisimmehaltijattarilta, jos saisimme esittää kolme toivomusta. Eivätkö vainminun toivomukseni olekin lopulta täyttyneet? Rahaa, mainetta jayllin kyllin työtä jota rakastan, pohdiskeli Jo. Hän pani kätensäristiin pään päälle pörröttäen huolettomasti tukkaansa ihan kuinpikku tyttönä.
— Minäkin olen saanut kaiken mitä pyysin, ja Amylle haltijattaretovat aivan tuhlailleet lahjojaan. Jos vain John, äiti ja Betholisivat täällä, olisi kaikki täydellistä, lisäsi Meg. Hänenäänessään soi haikea väre, sillä äidin paikka oli nyt tyhjä.
Jo-rouva laski kätensä sisaren kädelle, ja he istuivat hetken hiljaakatsellen edessään aukenevaa kaunista maisemaa.
Näytti tosiaan siltä, kuin taikuri olisi ollut työssä, sillärauhallisesta Plumfieldista oli tullut puuhakas pieni yhdyskunta.Talo oli maalattu ja siihen oli lisätty useita siipirakennuksia,niin että se oli nyt komeamman näköinen kuin ennen. Pihanurmikkoja puutarha olivat hyvin hoidetut. Koko kartano näytti vauraalta,aivan toisenlaiselta kuin siihen aikaan, jolloin kaikkialla parveilimeluavia poikia ja Bhaereilla oli täysi työ saada tulot riittämäänmenoihin.
Kukkulalle, entiselle leijanlennättämispaikalle, oli kohonnut komearakennus, jatko-opisto, joka oli pystytetty vanhan herra Laurencenrunsailla testamenttivaroilla. Ahkerat opiskelijatytöt ja -pojatastelivat nyt polkuja, joita lasten jalat olivat tallanneet metsäänja rinteisiin.
Aivan Plumfieldin portin pielessä näkyi puiden välistä soma,ruskeaksi maalattu mökki, pieni kuin kyyhkyslakka, ja vihannallalänsirinteellä hohti auringonpaisteessa Laurien valkopylväinenasunto. Sillä kun nopeasti kasvava kaupunki oli saartanut Marchienvanhan talon, turmellut Megin pesän ja uhannut tuoda saippuatehtaanvanhan herra Laurencen närkästyneen nenän eteen, olivat kaikkiystävämme siirtyneet asu