Produced by Tapio Riikonen
Näytelmiä yhdessä näytöksessä
Kirj.
1919.
Näytelmä yhdessä näytöksessä
AAPELI, | kraatareita ja vanhoja nuoria-miehiä.
EENOKKI, |
EEVA.
JOOSEPPI, Aapelin oppipoika.
(Aapelin huone: perällä ovi, oikealla pöytä ja sen vieressä rahi,vasemmalla tulisija, jonka ääressä Jooseppi seisoo liikutellen kauhallapataa, joka kiehuu tulella. Eenokki tulee.)
EENOKKI. Päivää, Jooseppi!
JOOSEPPI (kääntyen ympäri ja kumartaen syvästi, hellittämättä tokikauhaa kädestänsä). Päivää!
EENOKKI. Sainpa mestariltas tärkeän kutsumuksen löydyttää itseäni tässähänen huoneessansa noin tähän aikaan.
JOOSEPPI. Niin on asia.
EENOKKI. Miksi kutsui hän minua ja missä on hän itse?
JOOSEPPI. Eikö ole teillä jo tietoa?
EENOKKI. Ei yhtään, ei yhtään, poikaseni.
JOOSEPPI. Tässä tapahtuu tänäpän kihlaus.
EENOKKI. Kihlaus! Hm! Vai kihlaus. Kenen hän nai?
JOOSEPPI. Hä, Herrojen-Eevan.
EENOKKI. Vai Herrojen-Eevan. Tuliko mies juonikkaaksi, hurjapäiseksi,villityksi, tai mistä kieppasi hän tämän rohkeuden?
JOOSEPPI. Preivin kirjoitti Herrojen-Eeva tällä tavalla mestarillenieilen illalla: »Kraatari Aapeli! Lyhyesti tahdon tietä antaa, että, josJumala niin on sallinut, niin valmis olen kohta tulemaanaviopuolisoksenne. Tulkaat minua kyydittämään täältä luoksenne; silläherrat jätän minä tämän ijankaikkisen pilkun päällä. Sen olen nytvahvasti tykönäni päättänyt.» Niin seisoi preivissä.
EENOKKI. Ja mestaris tämän luettuansa rupesi tuumailemaan ankarasti?
JOOSEPPI. Pasteeraili, pasteeraili edestakaisin permannolla, raappienniskatukkaansa.
EENOKKI. Kihelöitsipä miehen päässä; mutta sitä en ihmettele.—Millätavalla luonnistui asia?
JOOSEPPI. Yölläpä vasta leikki nousi. Kovin levoton oli mestarini.Milloin pasteeraili hän, milloin heitti hän itsensä taasen vuoteelle,mutta samassa pyörähti hän ylös jälleen ja rupesi uudestaanpasteerailemaan raappien aina niskaansa. Kolme kertaa kävi hänvalelemassa päätänsä kaivolla. Hän pelkäsi aivoansa, näette.
EENOKKI. Eikä ihme; sillä onpa sitä pehmitetty. Tuumaile ja harkitse,harkitse ja tuumaile joka uusi muudi, leikkaus ja sauma, niinkysytäänpä viimein kuinka on päävärkin laita.—Mutta mielinpä kuullakuinka kävi lopulta.
JOOSEPPI. Tultuansa kolmannen kerran kaivolta höyryvällä päällä,herätti hän minua, ilmoitti syyn levottomuuteensa, luki preivin eteenija pyysi minulta neuvoa oman-tuntoni nimessä. Katsokaas mikäveljellisyys!
EENOKKI. Rakkaus lievittää ja avaa sydämmen, sielun ja mielen.—Muttaminkä neuvon annoit mestarilles?
JOOSEPPI. En kieltänyt enkä käskenyt.
EENOKKI. Oikein!—Tapani tosin on puhua aina aatokseni ulos, mutta yksiasia löytyy, jossa olen vaiti kuin myyri. Älä kiellä miestä ottamastanaista, johon hän kerran on iskenyt silmänsä, hän ottaa hänenkuitenkin, ja joskuspa kuiskataan naisen korvaan sun kieltävä neuvos,jonka lunttu tuskin Paratiisin niituilla antaa sulle anteeksi.
JOOSEPPI. Minä en kieltänyt enkä käskenyt, vaan pyysin hänen heittämäänkaikki Jumalan neuvopöydälle. Tämä vaikutt