Produced by Tapio Riikonen
Salapoliisikertomus
Kirj.
STEIN RIVERTON [Sven Elvestad]
Suomentaneet
V. ja H. Korsberg.
Porissa,Otto Andersin,1919.
I. Lääkärin kertomus
II. Salapoliisi alkaa toimia
III. Urkkijat
IV. Kuolleena löydetty
V. Vainaja
VI. "Kolmen huoneen salaisuus"
VII. Rouva Hjelm
VIII. Åkerholmin kuolema
IX. Rouva Hjelm kohottaa huntua
X. Punapartainen
XI. Hyvin tähdätty isku
XII. Yhdentoista luvun toinen osa
Muuanna talvi iltana noin kolme vuotta sitten istui Asbjörn Kragkamiinan vieressä työhuoneessaan selaillen paksua asiapaperikääröä,jonka eräs salapoliisin apua tarvitseva oli hänelle hiljattainjättänyt. Voimakkaasti valaiseva lamppu seisoi työpöydällä, jolle oliasetettu erilaatuisia asiakirjoja, muutamia kellastuneita kirjeitä,tilejä ja erikoinen osasto sähkösanomia. Yht'äkkiä kuuli salapoliisiovikellon soivan.
Hän työnsi asiapaperin syrjään.
Salapoliisi huomasi heti tulijan avunhakijaksi. Hän nousi sukkelasti,kiersi lampun liekin alemmaksi ja sammutti sen. Sitten painoi hänsähkönappulaa, ja samassa leimahti viheriällä varjostettu voimakassähkövalo oven kohdalla. Ovi avautui ja muuan herra astui sisään.
Tulija, keski-ikäinen, verevä ja lihavahko herrasmies kultasankaisinesilmälasineen, pysähtyi epäröivänä ja voimakkaan valon häikäisemänäkynnykselle huomaamatta ollenkaan Asbjörn Kragia, joka oli jäänytvalokehän ulkopuolelle.
Krag lähestyi hymyillen ja tervehti tulijaa voimakkaallakädenlyönnillä.
"Sulje ovi, hyvä ystävä, pakkanen on kintereilläsi!"
Herra sulki kiireesti oven.
"En huomannut sinua heti tuon kirotun sähkölampun vuoksi", sanoi hän.
Krag hymyili.
"Minulla on tapana tutkia vieraitani kohdatessani heidät ensi kerran",sanoi hän, "Viisi vuotta sitten jouduin itse erään valepartaisen miehentarkastettavaksi ja sen jälkeen olen pitänyt huolen siitä, että valoaon riittävästi saatavilla. Mutta istuhan tarinoimaan. On sangen hauskaatavata sinua. Viime tapaamistamme onkin jo vierähtänyt pitkä aika."
Herra työnnettiin nojatuoliin ja Asbjörn Krag asettui hänen viereensä.Salapoliisi otti asiapaperit, joita hän oli tutkinut, ja heitti nevälinpitämättömästi luotaan.
"Joutavaa roskaa", murahti hän, "nuo iankaikkiset huijaukset, joitaminun täytyy selvitellä paremman työn puutteessa. Heitämme ne sikseen.— Haluatko havannasikarin, parasta lajia, joita tässä kaupungissa onsaatavana?"
Vieras sytytti sikaarin.
"Sinä siis tunsit minut heti?" sanoi hän, "sitä en olisi odottanut."
"Minäkö en tuntisi koulutoveriani, Karl Raschia?" Vastasi Krag."Tosiaankin on kulunut aikoja siitä, kun viimeksi olimme yhdessä. Muttakuten tiedät, ei minulla ole paljoakaan vapaata aikaa näittenpoliisihommieni vuoksi. Ja sinusta on tullut lääkäri?"
"Niinhän tuota on tullut. Ja työpaikakseni olen saanut Smaalenenenseudun."
Tohtori katsahti asiapaperiröykkiötä ja kysyi huvitettuna, muttaepävarmasti:
"Onko sinulla näissä paljonkin työtä?"
"Ainoastaan vähäpätöinen juttu,