Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Historiallinen romaani
Kirj.
Suomentanut Kaarlo Forsman
Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1917.
Isak Julinin kirjapaino, Tampere.
I. Yleiskatsaus.
II. Kaksi siivoa Kerjäläistä.
III. Ketun koukku.
IV. Kaksi keskustelua.
V. Itseensä tyytyväinen mies.
VI. Vaarallinen kohtaus.
VII. "Ad patibulum".
VIII. Kerjäläisten pesä.
IX. Valinta.
X. Kiinni.
XI. Pikkuinen tiikeri.
XII. Liha on heikko.
XIII. Herra ja palvelija.
XIV. Eläköön Geusit!
XV. Kuoleman kielissä.
XVI. Tautivuoteella.
XVII. Surullinen juttu.
XVIII. Liian hyvä koiran nimeksi.
XIX. Vanhastaan tutut kasvot.
XX. Hartausseura.
XXI. Galaman silmät aukenevat.
XXII. Kerjäläisten tapoja.
XXIII. Toivoton tila.
XXIV. Laiva näkyvissä!
XXV. Kolmen tuttavan kohtaus.
XXVI. Ihminen päättää, Jumala säätää.
XXVII. Vihdoinkin lepoon.
XXVIII. Huhtikuun ensimäinen päivä.
XXIX. Löydetty.
XXX. Esirippu laskee.
Brüsselin tori tarjosi kesäkuun 5 p:nä 1568, kun aurinko kohosikaupungin yli, surullisen näyn. Ison, uhkean rakennuksen edustalleoli pystytetty mestauslava, jolla aiottiin teloittaa kaksi maanetevintä, mainiointa miestä, kreivit Egmont ja Horn. Nämä olivatne uhrit, joitten veri pyhitti Alankomaitten tantereen siksinäyttämöksi, jolla taisteltiin kenties jaloin taistelu, minkäkuudennentoista vuosisadan historia tietää mainita.
Tämä taistelu koski ihmisen pyhimpiä ja kalleimpia aarteita,uskonnollista ja kansallista vapautta. Näitten etujen ensimäisiäpuolustajia elähytti lannistumaton vapauden halu; heitä vahvistiluottamus Jumalan sanaan, josta on kirjoitettu: "se on voitto,joka maailmasta saatu on". Sortajat, joita he vastustivat, olivatsilloisen ajan suurimmat mahdit, Rooman paavi, Espanjan kuningas janäitten väkevä ase, inkvisitsioni. Jos pappisjuonet ja hirmuvaltamilloinkaan olivat yhdistäneet kavaluutensa ja voimansa hyvää asiaakukistaakseen, tapahtui se tässä sitkeässä sodassa, jota kestikokonaista kahdeksankymmentä vuotta. Mutta tässä sodassa nähtiinmyös, että vähäinenkin ja heikko kansa voi suurimmankin vallanmasentaa, jos se yksimielisesti päättää panna henkensä alttiiksivapauden ja uskon puolesta.
Alankomaiksi nimitetään tätä nykyä ainoastaan Hollanninkuningaskuntaa. Kuudennellatoista vuosisadalla sen sijaan tämänimi käsitti joukon maakuntia, jotka Zuyderseestä ja Dollartistaulottuivat Ranskan pohjoisrajoihin asti ja yhteensä muodostivat tuonviljavan liejumaan, jonka sittemmin Hollannin ja Belgian kuninkaatovat keskenään jakaneet. Nämä maakunnat olivat kertomuksemme aikanaEspanjan kuninkaan Filip II:n vallanalaisia. Hän hallitsi niitäAlankomaitten kreivin Filip III:n nimellä. Hän oli perinyt tämänalusmaan isältänsä Kaarle V:ltä ja se oli epäilemättä hänen laveanvaltakuntansa kauneimpia osia.
Teollisuuden yhtämittainen edistys, äly, rohkea ja varovainenkeinottelu, oli viidennentoista vuosisadan lopulla Alankomaittenkansalle tuottanut niin suuren varallisuuden, ettei sen vertaistanähty muualla maailmassa. Alankomaalaiset olivat aikansauskaliaimpia merenkulkijoita. Heidän sametti-, silkki-, matto- japa