Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1920
Ensimmäinen kohoelma.
Uudisasukas
Kosteikko, kukkula ja saari…
Mallikelpoinen
Hääpäivänä
Kerran konsertissa
Kotiin
Maan sydämeen
Isäntä ja mökkiläinen
Idän halla
Kurjalan rannalla
Alakuloisuuden ylistys
Vanha valkama
Vanha laulaja
Purjeita kuivaamassa
Surullinen tarina jäniksenpojasta
Iloinen tarina jäniksestä ja pojasta
Haltian joululahjat
Hirvi
Jumalan luomia
Pyhitetyt pyydysmetsät
Jumalan lintu
Metsämiehen muistelma
Taikuri
Kohtaus oikeuden istunnossa
Näköhäiriö
Uskollinen
Viimeinen rakkauteni
Kaksin
Nuoruuden unelma
Toinen kokoelma.
Kevätkylmät
Joulu
Kevät ja kesä
Syysmyrsky
Kesäinen unelma
Sasu Punanen
Aave
Rakkauden kirje
Ruokarouva
Helsinkiin
Vastamyrkky
Vanha nuorimies
Mennyttä kalua
»Oi, jos oisin virkamies»
Vanha muisto
Salaperäinen tarina
Urotyö
»Hätääkärsivien hyväksi»
Taiteilija, joka oli maalannut paljaan naisen
Hyppäys toiseen maailmaan
Kotoinen kylyni
Onnelani
Kolmas kokoelma.
Isien puu
Kaukana ja korkealla
Kevään kevät
Synkän korven sydämeen
Syyskuun kesä
Syksyllä
Imatralla
Rautatiejunassa
Suurin totuus
Kuvain kumartaja
Ihmisen pelko
Pienehkö, pyöreä, pehmeähkö
Nuori sielu
Öman onnensa seppä
Yhdistysten aikakaudella
Liian suuria miehiä
Liisan lehmä
Naimajuttu
Kujeelan Matti
»Nyt ne tulee!»
Viimeinen ponnistus
Koulumuistoja
Unholaan
Hätä
Kielletty hedelmä
Ilkityö
Hula
Hektor II
Mullikka
Verikaste
Väinämöisen kantele
Sovintojuhla
Sydänmaankylän kansakoulu
Juhannus
Tuulien käänteissä
Miten tahtoisin elää ja miten kuolla
_Puusta asetta vuoleksiessa lennähtelee puusepältä lastuja hänentyöhuoneensa permannolle. Yksi ne lakaisee ovesta ulos, toinen nakkaalieteen palamaan, kolmas heittää lapsille leikkikaluiksi.
Tämmöiset kirjaniekan kynäelmät ovat lastuja nekin. Kun ei niitä ainahenno tuleenkaan työntää, niin jättää ne niiden poimittaviksi, jotkasiitä kenties ovat huvitetut.
Nämä »lastuni» tässä tarjotaan sen näköisinä, jommoisiksi ne itsestään,kirjoituspöydältä pudotessaan, ovat siihen paikkaansa kähertyneet._
He palvelivat pappilassa molemmat, toinen renkinä, toinen piikana.Toinen ajoi hevostaan, toinen liikkui pihasalla. Istuen kumpikinnurkallaan ruokapöydässä vaihtoivat he joskus pilapuheita keskenään.Useimmiten he kuitenkin riitelivät. Herrasväki piti heitä pahasopuisinapalvelijoina. »Ne ovat kuin kissa ja koira», oli seisovanasukkeluutena.
Mutta yöllisillä nuottaretkillä, heinää tehdessä ja leikkuupellollapanivat he perustuksen tulevalle taloudelle. Kaukaa korvesta katsottiinmökin paikka lammen rannalta. Siell