Produced by Tapio Riikonen
Runosarja rakkaillemme
Kirj.
Helsingissä,Kansanopettajain Osakeyhtiö Valistus,1917.
Luvatut sadut.
Kevät:
Työ on iloa.
Kevään tulo.
Kera kevätaurinkoisen.
Miksi maita kylvetähän.
Kylvösi huolella hoida!
Kesä:
Kalaveikot.
Oli kerran onni meillä —.
Mitä suuri kala teki pienelle miehelle.
Souda taidoin elon merta!
Satujen mailla.
Kuka sotatorvin soitti?
Satuväen häissä.
Muru, Mirri ja valhe.
Kultahelmet.
Kuka löytää satuja?
Muru lääkärinä.
Muru kirjottaa runoja.
Syksy:
Syksyn tulo.
Pääskysten hyvästijättö.
Muru, mummo ja se kolmas.
"Hyvästi ja voikaa hyvin!"
Vuorotellen työ ja huvi.
Lentokoneen leikki jäällä —.
Jos mielit kilvata kiistoin.
Kultainen kuvasarja kesästä.
Murun kirje toverilleen.
Mikä on ihaninta syksyllä?
Isän kotona syksy-illoin.
Syksyn satumailla.
Talvi:
Syksystä talveen.
Hei, sukset ja kelkat!
Pohjola ja talvi.
Lumilinna voittamaton.
Joulu on kuni ihana tähti!
Ahdas aika tonttulassa.
Kullan murujen marssi.
Mikä on vaikeinta maailmassa?
Koulusilla.
Rannalla rakkaan kotilammen.
Luvatut sadut.
Hyvä päivä, sä pieno piltti!
Tottahan olet ollut kiltti?
Isän ilo ja "äidin kulta":
kerran satuja pyysit multa.
Minä muistan sen hetken hyvän,
kuulen vieläkin pyyntös syvän.
Minä haastoin: jos kiltti lienet,
sulle juttelen sadut pienet.
Pikku-kirjaks ne tässä laadin,
lukemaan ne nyt sinun vaadin.
Tästä tuntenet tutut kuvat,
päivänpaistehet uudistuvat.
Tiedä sitten: Sä olit myötä
minun tehdessä satu-työtä.
Sima-sirkkuna eessä kuljit,
satuvakkani usein suljit.
Avaa nyt se taas armahasti,
lue oikein ja luontevasti.
Tietää saat siten sedän surun,
kun hän loi tämän "Kullan Murun".
Kullan Murulle muisto tämä,
sima-sirkulle laulut nämä!
Työ on iloa.
Iltapuhtehen ponnistukset, huomenhetkien huolet, vaivat kullan Muru ja monet muutkin talven varrella tuta saivat.
Oli tietoja teljettynä
kasat kaunihit kirjasehen —
Kyllä tarkenit, kun sa niitä
painoit päähän ja sydämehen!
Monet itkutkin taisi tulla?
Ethän kiellä? No sepä hyvä!
Kera huolen ja huokauksen
versoo tietojen kultajyvä.
Mutta keikahti kevät kerran,
talven heltisi huokaukset,
kotiin juoksitte rallatellen
hyvät taskuissa todistukset.
Laukut täysinä talven työtä:
siinä vihkoja veistoksia,
joita