Produced by Tapio Riikonen
Yksinäytöksinen kuvaelma
Kirj.
Suomennos.
Näytelmäkirjallisuutta N:o 22.
Kuopiossa,U. W. Telén & Kumpp.,1899.
Kuopion Uudessa kirjapainossa.
Aksel Falk. Rouva Moonika | Hänen tätinsä. Neiti Sally | Allen. Yliopiston apulais-opettaja. Holm. Tilanomistaja. Maalin. Hänen tyttärensä.
Näyttämö: Yksinkertainen arkihuone. Perällä ovi, vasemmalla kaksiakkunaa, kadulla päin oikealla kaksi ovea. Keskellä lattiata ruokapöytäynnä sohvia. Siellä täällä hujan hajan on kartiineja, miestenvaatteita, pari silkkileninkiä, kahviserviissi, huivivaatetta y.m.Moonika seisoo akkunalla ja koettelee uusia kartiineja. Sallyaskaroitsee suuren pöydän ääressä.
Sally. No, saiko hän maata päivällisuntaan?
Moonika. Maata? Luuletko, että hänellä oli aikaa siihen? Täytyihänhänen taas iltapäivällä mennä tutkittavaksi ja vieläpä pahempienprofessorien luo.
Sally. Mutta, hyvä Moonika, eihän professoritkaan mitään tiikerejäole, vaikka sinä taidat luulla että niillä on sekä kynnet että hampaat.Menihän aamupäivä häneltä niin loistavasti, aivan hyvin olisit voinutantaa hänen hiukan levätä; olihan hän valvonut koko yön.
Moonika. Sitähän minä juuri saarnaan että hänen pitäisi levätä.
Sally. Niin juuri. Sinä herätät hänet, pyytääksesi häntä nukkumaan.
Moonika. Sinun on niin helppo puhua tuollaisia. Minä pidän hänestäminä.
Sally. Tuo on hyvin pahaa puhetta. Voiko löytyä ketään, joka pitäisihänestä enemmän kuin minä.
Moonika. Akseli kyllä itse tietää mitenkä sen asiaa laita on.Näkyyhän se selvästi hänen käytöksestään meitä molempia kohtaan.
Sally. Niin — minulle ei hän koskaan tuota muuta kuin iloa.
Moonika. Ja minua hän yhtämittaa koettaa suututtaa vaan sentähden,että sitte heti saisi lepyttää minua.
Sally. Lähtiessään hän suuteli minun kättäni.
Moonika. Minua suuteli hän suulle.
Sally. Minulle hän tunnusti sydämensä enin pamppailevan kasvi-opintähden.
Moonika. Mutta minulle hän tunnusti sydämensä enin pamppailevanMaalinin tähden.
Sally. Sen hän tiesi minun muutenkin käsittävän.
Moonika. Käsittävän kyllä! Mutta sinä et puhunut hänelle mitäänMaalinista, et kirjoittanut Maalinille etkä laittanut niin että — —
Sally. Oletko sinä sitte kirjoittanut hänelle?
Moonika. Olen, sinun luvallasi. Mitä kello on?
Sally. Minuutti on vasta kulunut siitä kuin viimeksi kysyit. Se onminuuttia enempi kuin silloin.
Moonika. Ja ensi minuutin kuluessa voi Maalin tulla tänne.
Sally. Vai niin! Ja tuon kaiken olet yksin toimittanut voidaksesisitte taas, kun Aksel kysyy ketä hänen pitäisi siitä kiittää, kiiruustivastata: — "Minua luonnollisesti."
Moonika. Jaha! Sinä et soisi poika paralle sitä iloa tällaisenapäivänä?
Sally. Enkö soisi? Luonnollisesti soisin, rakas Moonika — muttamin