Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
P. Päivärinta
Werner Söderström, Porvoo, 1900.
Paras taistelukumppani
Intohimojensa murtama
Passula-Matti
Matti Matinpojan rakkausseikkailut
Uudistalon emäntä
Elämä on taistelua, sanotaan, ja niin se onkin. Kehdosta hautaan saakkakestää tämä taistelu. Monenkaltaista on elämän kilvoitus ja monessamuodossa, monta tietä pyrkii vaara vastaan. Milloin se tuleeliikanaisena ilona, kulloin ankarana suruna ja murheena; siinä onlankeemista, nousemista, lupauksia, toivoja ja — pettymystä. Tämmöistäon elämäntaistelu.
Moni sortuu auttamattomasti, ja onnellinen se, joka näistä vihureistaeheänä pääsee ja vielä kykenee toivomaan, tointumaan ja ylöspäinpyrkimään.
Varsin vaikeaksi käy tämä elämäntaistelu, ellei ihmisellä olekelvollista taistelukumppania. Mutta kun sydän löytää sydämen, ja hesitten rakastavat ja kunnioittavat toisiansa, luottavat ehdottomastikaikessa toisiinsa, eivätkä salaa mitään toisiltansa, niin silloin voielämäntaistelu käydä voitolliseksi. Silloin heissä vallitsee oikeudenja totuuden tunto ja hyveen sisällinen, siveellinen voima. Kentämmöisen sydämen löytää, hänellä on uskollisin, väkevin, urhollisin javarmin taistelutoveri elämän myrskyissä. Hän ei luovu sivultasikoskaan, ei väisty eikä pelkää koskaan. Murtua, kaatua hän voi, vaan eiantautua. Myötäkäymisen vaarattomina hetkinä iloitsee hän niinkuinlapsi ja tämä tekee toisenkin kumppanin mielen niin rohkeaksi jailoiseksi. Murheen, tuskan ja hädän aikana lohduttaa, tukee, turvaa jarohkaisee hän, kokee lievennellä ankaraa surua ja vieläkin toivoa,vaikka kaikki näyttää menneen. Jaloja lahjoja on tuollataistelukumppanilla, sillä kaiken muun lisäksi hän vielä rakastaa,anteeksi antaa ja peittää kaikki puutokset ja rikokset. Jos hän joskussortuu taistelussa, kärsii hän nöyränä kohtalonsa, mutta toivoansa eihän vaan heitä. Hän odottaa hiljaisena ja tyynenä niin kauvan kuinmyrsky on tauvonnut ja tyyni taasenkin tullut; ja jälkimaininginkinaikana on hän vielä vaiti. Hän on viisas taistelija ja tietää aivanhyvin, millä tavalla voitto saavutetaan. Uudestaan rupeaa hänsiveellisellä voimallaan vaikuttamaan voiton saavuttamiseksi, ja katso!voitto saavutetaan. Myrsky on lakannut, murhe on poistunut ja iloinentyyneys ja rauhallinen toivo on taasen vallannut mielet. Rohkeastikatsovat he taas tulevaisuutta silmiin, samassa kuin he, ahkerastisotaneuvottelua pitäen, varustavat itseänsä aina lujemmiksi jalujemmiksi uusia vaaroja ja taisteluja vastaan.
Onnellisia ovat ne taistelukumppanukset, jotka näin yksistä neuvointaistelevat. Mikään myrsky ja vaara ei voi heitä elämän merelläkukistaa. Ilolla täyttävät he raskaita velvollisuuksiansa, eikä setunnu vaikealta, sillä luottaen toisiinsa ja turvaten Jumalaansatuntevat he sen olevan heidän velvollisuutensa.
Mutta tuleepa kerran semmoinenkin vihollinen, jota vastaan taistellessatäytyy jommankumman tahi molempienkin taistelijain sortua. Se on tuoankara, säälimätön ja lahjomaton kuolema, jota ei taistelemallakaanvoiteta. Häntä ei liikuta orvoiksi jääneitten itku ja parku, eijäljelle jääneen taistelukumppanin murhe ja valitus. Kaikki on hänelleyhtäkaikki. — Kova, tyly, armoton on kuolema.
Kun hän sitten saa temmatuksi uskollisen taistelukumppanin jälkeenjääneen sivulta, murtuu, sortuu tämäkin usein. Eipä kummakaan, silläeipä hänellä ole enää lempeää kättä, joka häntä tukisi, ei lämmintä,helliv