Produced by Tapio Riikonen
Komedia kolmessa näytöksessä
Kirj.
Suomentanut J. Bäckvall
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1867.
Bielgeschrey.
Leonard, hänen veljensä.
Leonora, hänen tyttärensä.
Madlena, emännöitsijä.
Pernilla, sisäpiika.
Anni, sisäpiika.
Kristo Piirustin |
Jönssi Santanen | Hänen kirjoittajansa.
Kalle Kyneliin |
Lauri Läkkinen |
Leander, Leonoran rakastaja.
Korsits, Leanderin setä.
Eerikki Matinpoika, puukhollari.
Pekka Eerikinpoika, hänen poikansa.
Oldsur, joutomies.
Talonpoika.
Parran-ajaja.
Raatari.
Notario.
Ensimäinen kohtaus.
Pernilla. Kyllähän niitä komedioja kirjoitetaan paljokin mailmassa,mutta eipä kukaan ota kirjoittaakseen tuommoisesta malttamattomastamiehestä, jolla ei ole aikaa mihinkään. Jos joku ottaisi tuon työkseen,voisipa herrani siihen antaa hyviä aineita. Sanotaan kyllä sellaisialuontoja olevan harvassa, eikä niistä kenenkään huolivan, mutta onhanniitä koko joukko tässä maassa, tuommoisia levottomia ihmisiä, jotkaihan tyhjästä elämöivät kuin hullut; vaan on toisiakin ihmisiä, joillavoipi olla kymmenenkin asiaa kerrallaan päässänsä ja kuitenkinnäyttävät ihan joutilailta. Muistanpa kun joku vuosi takaperintuomarilla palvellessani ja matkustaessa hänen vaimonsa kanssa,poikkeusimme tieltä muutaman rouvan tykö, joka otti meitä hyvin hyvästivastaan, mutta jolle tuli meistä paljo hääläämistä. Milloin oli häntuvassa, milloin kellarissa, milloin hän kiipesi hyllylle, milloinpöydälle, milloin puhua pörisi hän piikain, milloin renkein kanssa. Jopyysimme häntä kymmenenkin kertaa pysymään levossa, sillä meille olisiollut tarpeeksi voista ja leivästä. Kymmenenkin kertaa pyyhki hän hikeäotsastansa ja pyysi meitä vielä puolenkaan tiimaa olemaankärsivällisinä. Rouva vannot itsekseen, että jos hän olisi tietänytvaimon tuommoista hääläystä alkavan, olisi hän ennen mennytkeskievariin, sillä hän ei olisi tahtonut olla velassa tuolle vaimolle,jolla näetsen oli riita-asia käräjissä. Viimeinkin oli ruoka pöydällä,ja minä luulin näkeväni ainakin jonkun piirakaisen ensi ruuaksi, vaaneipä kaikesta tuosta pauhaamisesta lähtenyt muuta kuin kakkaraista jajauhopuuroa ja kahdeksan kypseksi keitettyä munaa. Mutta olipa tuo tokijotain! Jospa herra Bielgeschrey kaikella touhullaan voisi munankaansaada tehdyksi, eipä sitten olisikaan niin kumma, kuin on. Jos häntouhuaisi vielä pakkaista ja keripukkia pois ajaakseen, voisi sitäjoksikin sanoa. Niin kanteli muinoin eräs vanha maisteri talvellahalkoja kamariinsa ja kamarista liiteriin takasin aina siksi, ettei hänenää lämmitystä tarvinnut. Mutta herra ei tee mitään, siinä ei olemitään eikä siitä tule mitään. Koko tässä talossa ei ole ketään, jotahän kiittäisi ahkeraksi, muuta kuin minä, ja kuitenkaan ei tässä oleketään, josta olisi vähemmän hyötyä kuin minusta, vaikka kyllä ainaolen puuhassa. Kun tuonain kysyi muuan herra minun herraltani, kuinkapaljo väkeä hän pitää, vastasi hän, yhden hengen vain, sillä Pernillaon sisäpiikani, kyökkipiikani, kamaripalvelijani, sihteerini,emännöitsijäni, vaimoni; vaikkapa tuo viimeinen asia semminkin on sulaavaletta. Ei sillä että minä olisin juuri siveämpi kuin joku muukaan,mutta eihän hänellä ole aikaa tulla kenenkään viereen, enkä minä oletosiaan kauniimpi hänen silmissään kuin silloin kun min