Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Historiallinen romaani
Kirj.
Suomentanut
Maija Halonen
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1913.
Niinsanotulle Gremermosesillalle, Middelfartin luona olevanHidsgavelpadon alapuolelle, oli eräänä toukokuun iltana 1285kokoontunut joukko kalastajia ja merisianpyydystäjiä. He katselivatjännitetyllä tarkkaavaisuudella suurta purjelaivaa, joka tullenSnoghögistä päin, kovasti ponnistellen virtaa ja tuulta vasten, koettipäästä tälle sillalle, josta maallenousu oli vaarattomampi kuinkaupungin huonossa satamassa. Tottuneimmatkin lauttamiehet pudistivatpäätään ja arvelivat olevan viisainta laivan etsiä satamaa Fanön taijuutilaisten rantavallien luota.
"Joutavia, Kaarlo!" — sanoi syvä, karkea ääni — "tässä heidän onnoustava maihin! — hyvin käy! — heillä näkyy olevan taitava perämies.Mutta mitä te siinä seisoa toljotatte! Sytyttäkää tulisoihdut palamaansillan päässä, että osaavat suunnata tänne! Merisikavenhe vesille, ettävoimme onkia heidät sieltä, jos purjehtivat kumoon!"
Mies, joka nämä käskyt jakeli, oli lauttamiesten jamerisianpyydystäjien päällysmies, vanha Hermer Friser, tai HennerVaunumestari, kuten häntä myös kutsuttiin. Tähän asti hän oli istunutrauhallisena suurella kivellä ja terävällä katseella tarkastellutlaivan liikkeitä. Nyt hän nousi kuin kuningas alamaistensa keskeltä,ja hartaus, jolla häntä kuunneltiin, niinkuin myös käskyjen nopeatäyttäminen, osoittivat kylliksi, miten suuresti nämä reippaat,pelottomat merimiehet kunnioittivat häntä. Hän oli kasvultaantavattoman pitkä ja voimakas, ja vaikka hän oli seitsemänkymmenenvuoden vanha mies, näkyi hänellä olevan voimia elää vielä yksiihmisikä. Hän kehui olevansa tuon kuuluisan friislantilaisen, SvenVäkevän, veljenpoika, joka Waldemar Seierin aikana oli hankkinutitselleen suuren nimen maanmiestensä joukossa. Kolmekymmentäkolmevuotta oli Henner Friser asunut Middelfartissa eli Melfartissa,joksi kaupunkia tavallisesti nimitettiin. Siellä hän oli pannutmerisianpyydystyksen hyvään alkuun, ja taitavuudellaan hän oli kohonnutensimäiseksi näiden rohkeiden kalastajien piirissä, jotka myöskinhuolehtivat matkustajien kulettamisesta toiselle puolen. Hän olitaitava ja kätevä veneiden rakentaja ja oli ollut nuorena vaunumestari,jonka vuoksi hänelle oli annettu tämäkin liikanimeksi, vaikka hän eienää harjoittanutkaan ammattia. Uskottiin yleisesti, että hän oli ErikPlougpennigin ja kuningas Aabelin aikoina ottanut tehokkaasti osaakansalaissotiin, ja se kohotti häntä paljon merimiesten silmissä,vaikka hän puhuikin tästä erityisellä salaperäisyydellä. Hän näkyijättäneen rantafriisien marskimaat syystä, josta hän sekä ylpeili,että silti myös piti parempana olla puhumatta; mutta että teko oliollut uskalias ja urhokas, sen uskoivat kaikki. Martinpäivän jakynttelinpäivän välisenä suurena pyyntiaikana oli merisianpyydystäjillävarastonsa hänen tilavassa asunnossaan Middelfartin laivasillan luona.Sinne kokoontui uusi kuningas Eerikin seura, ja sinne oli myöskinHenner Friser järjestänyt jonkinlaisen majatalon matkustavaisille,johon hänellä oli yksinomainen kuninkaalta saatu etuoikeus. Kunmerisianpyydystäjät pitivät siellä kokouksiaan, katselivat he useinkunnioituksella vanhan soturin aseita, jotka riippuivat vierastuvanseinällä: jonkinlaisia pitkiä heittokeihäitä, joita friisit nimittivätgavelok'eiksi, leveätä tanskalaista sotakirvestä, ja teräksistäkaaripyssyä ruostuneine nuolineen, sekä