E-text prepared by Tapio Riikonen
Kertonut
Samuli Paulaharju
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1908.
I. Muistelmia matkalta Aunuksessa v. 1900.
Lusmaan.
Kiimaanvaara.
Salolla.
Pieningänkylä.
Honkaniemi.
Pölkkylässä.
Loasarissa.
Venginkylässä.
Petrinen, Kuusiniemi, Korpilahti.
Pyhäpäivä Ontarvessa.
Suonteleen praasniekoilla.
Karjalainen kalmismaa.
Lopuksi.
II. Kertomus rakennustutkimusretkestä Pohjois- ja
Itä-Karjalassa v. 1907.
Liperissä.
Kuusjärvellä.
Polvijärvellä.
Juuassa, Kontiolahdella.
Kaavilla.
Rautavaaralla.
Nurmeksessa, Valtimossa, Sotkamossa.
Lieksassa ja rajan takana.
Enossa, Kontiolahdella.
Ilomantsissa.
Korpiselässä, Soanlahdella.
Suistamolla.
Luvunteko.
I. Muistelmia matkalta Aunuksessa v. 1900.
Lusmaan.
On edessämme seitsenvirstaisen Pankajärven soutaminen.
Lähdemme saattomiestä tiedustelemaan. Tapaamme kolme miestä venettärantaan vetämässä, ovat juuri kalalta tulleet. Eivät halua lähteäsaattamaan eivätkä uskallakkaan pienoisella veneellään yrittää tuimaantuuleen. — Tulee rantaa kohden toinen vene. Siinä ukko ja akka istuvatPyydämme taas saattomiestä. Ei halua ukko lähteä, akka lähteköön, jostahtoo. No lähtee akka, kun menomatkan lupaamme itse soutaa.
Kaunis järvi, karjalainen salojärvi on Pankajärvi. Siinä monet sievosetselät, siinä pitkät metsäiset niemekkeet, siinä kaislaiset rannat.Kaunis olisi se poutapäivänä nähdä, hauska on nytkin kun myrskymyllertää.
Pääsemme Kalliolahen torppaan vastaisella rannalla. Matala on maja jakovin kurjan näköinen. Asumus on puolipimeä, sillä akkunat ovat kovinpienet ja päreillä paikatut. Lattia on hatara, suuret, nyrkin mentävätraot ammottavat palkkien välillä. Saamme varoen astua, ettemme lattianalle luikahtaisi. Mutta töllin lapset ne vaan siinä juosta pulittavattoisiaan ajellen, eivätkä jalkaansa taita.
Tasaista maata myöten kulettaa meitä tie, jota aikoinaan näyttäähevosella ajetun. Viepä se väliin meidät suollekin ja saamme ensikerrannähdä ja kokea Karjalan poikkitelaisia siltoja. Hauska niitä onkinkapsutella, polkea muutteeksi keskijalkapohjalla pyöreitä telasia.
Vähitellen käy tie kapeammaksi. Entiset rattaanjälet katoavat, puuttunkevat lähemmäksi toisiaan ja tie käy kapeaksi karjapoluksi. Maakinkäy epätasaiseksi. Tulee vaaroja, kallioita, soita ja notkoja. Viimeinrupeaa polku kulettamaan meitä lehtoisille vaaroille, lepikköisilleaholoille sekä kaskimaiden viertehille.
Ja sitten äkkiä erään vaaran laelle päästyämme laajenee näköala. Vaaratovat siirtyneet tuonnemmaksi ja edessämme on syvä laakso, järvi laaksonpohjalla, järven ympärillä taloloita siellä täällä. Olemme Ruunaankylässä.
Hauska on talo, Reittulan talo, jossa hetkisen levähdämme. Toisellainenon tupa kuin Kalliolahen pimeä pirtti, on siisti ja valoisa. Lattialle,sivuseinän puolelle on pehmeitä, tuoreita, hyvältä tuoksuviakoivunlehtiä levitelty. Hauska on siinä kelletellä ja juoda puheliaanemännän keittämää kahvia.
Kuusi virstaa on Kunnaasta Aittokosken autiolle mökille rajalla, kolmevirstaa Polvijärveä ja kolme maata.
Synkän korven sydämessä on Aitt