Produced by Jari Koivisto
Kirj.
O. Relander
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1918.
Keskisuomalaisen kirjapaino, Jyväskylä.
Alkulause.
Viipurin lääninvankilassa
Pietarin Peresilnaja-vankilassa.
Rautatiematka halki Venäjän
Siperian arolla
Irkutsk
Tchita
Siperian ilmasto ja luonto
Siperian asutus
Karkoitetut
Sotavangit
Siperian edistysmahdollisuudet
Kun vallankumous tuli Tchitahan
Kotimatka
Teokseni ei yritäkään antaa mitään objektiivisia tietoja, se on vainsubjektiivinen esitys siitä mitä olen kokenut ja nähnyt ja ensi kädessämuilta kuullut. Kaksi ensimäistä lukua on kirjoitettu Irkutskissa,seuraavat kaksi Tchitassa, muut Suomessa matkalla tekemienipäiväkirjamuistiinpanojen mukaan.
Sortavalassa 24 p:nä lokakuuta 1918.
Yöllä marraskuun 26 päivää vastaan 1916 satuin virumaan valveillavuoteellani ja mietiskelin, mitä minun oli puhuttava lukukaudenlopettajaistilaisuudessa syyslukukauden päättyessä. Minä arvelin ottaaaiheeksi kuinka ne raskaat olot, joissa elimme, jotka painoivat meidänmaatamme ja koko maailmaa, kävisivät keveämmiksi ja selviäisivätkin,jos ihmisillä olisi hyvää tahtoa.
Aamulla soi telefooni, kysytään olenko kotona. Ennenkuin olin ehtinyttulla telefooniin, oli kysyjä poistunut. Sentraalissa muistivatkumminkin, mistä oli soitettu — poliisikamarista. Kysyjät olivatsieltäkin jo poistuneet, oli ollut komisarjuksia ja konstaappeleja.Tarkemmin arvailematta laittauduin valmiiksi. Kohta soikin ovikello.Sisään tulee komisarjus von Gross kahden siviilipukuisen miehensaattamana ja ilmoittaa, että hän kuvernöörin käskystä on tullutvangitsemaan minut, ja että minun on otettava vaatteita ja rahaamukaan, sillä mahdollisesti on edessä pitempikin matka Venäjälle.
Sen enempiä tutkimuksia, kuulusteluja, kyselyjä, selityksiä taisyytöksiä ei pidetty eikä tehty nyt, ei aikaisemmin eikä myöhemminkään.Neljä kuukautta aikaisemmin oli kyllä santarmieversti Petin tehnytminulle yhden ainoan kysymyksen, joka koski minua itseäni: Olinko mukaerottaessani seminaarista erään oppilaan sanonut, että jos Suomijoutuisi Saksan alle, sillä olisi paljon parempi olla kuin Venäjänalla. Siihen minä vastasin, että enhän minä ole niin äärettömän typerä,että minä sellaisessa tilaisuudessa menisin sellaista sanomaan.Petinkin yhtyi siihen ja merkitsi, että ei ole sanonut. Siinä olikaikki. Vaimolleni oli kuvernööri Pfaler myöhemmin sanonut, että minäolin "regeringsfientlig" — hallitukselle vihamielinen. Arvattavastisyitä oli useitakin, mutta ovatko ne minulle viaksi luettavat, senarvostelkoot muut.
Herra von Gross jäi asuntooni, kun minä valmistauduin matkalle:luovutin seminaarin kassan ja seminaarin kanslianhoidon varajohtajalle,tein lyhyen luettelon johtajan tehtävistä etenkin ensi aikoina,järjestelin omia asioitani ja varustelin vaatteitani. Hyväksi onneksisekä seminaarin että yksityiset asiani olivat niin selvillä, että neeivät tuottaneet minulle mitään vaikeutta, niiden puolesta olin valmismuutaman tunnin perästä lähtemään matkalle. Vaimoni sattui olemaanViipurissa, poikani eivät myöskään olleet kotona. Joitakuitavirkatovereita ja sukulaisia kävi luonani vähän asioita selvittämässä.
Kello 2 päivällä lähdettiin asemalle. Siellä näin kuinka suurellajoukolla minua o