Produced by Tapio Riikonen

MERIPOIKIA

Kolminäytöksinen huvinäytelmä

Kirj.

Teuvo Pakkala

Otava, Helsinki, 1922.

VANHALLE PUOSULLE.

    Harvoin kyhää kirjailija,
    Laula ei myös laulumies
    Miehistä meren päällä kulkevista.
    He heitti heidät unholaan.

Näillä säkeillä alkaa muuan laulu tuossa kellastuneessa vihkosessanne,johon nuorena jummannina olette kirjoitellut oppimiannemerimieslauluja. Nuo nimettömät ja tuntemattomat runoilijat ovat aikojasitten laskeneet kynän kädestään. Unhoittuneet ovat merimieslaulut,lakanneet kuulumasta nuo kaihomieliset sävelet, joita merimiestentyttäret talvet pitkät lauleskelivat. Autioina ovat nyt satamat, joissaennen kesäisin oli metsänään frekattiemme, parkkiemme jaskuunareittemme mastoja. Siitä merimiespolvesta, joka edusti Suomenlaivaston viimeistä loistetta, on enää elossa jokunen iäkäs vanhusniinkuin Tekin odotellen viimeistä käskyä: »Vahti alas!»

Teidän muistollenne pyydän saada omistaa tämän vaatimattoman
kuvaukseni Teitä
                     ihaillen ja kunnioittaen
                          Teuvo Pakkala.

Kokkola 9.3.1915.

HENKILÖT.

EEVA, |
ELVIIRA, | merimiehen tytär.
ANNA, |
HILMA, puotineitsy.
HEI LOTTA, ravintolan emäntä.
JUNKKA, merikapteeni.
KARIHAARA, matruusi.
KARIHAARAN LESKI, edellisen äiti.
LETTO, matruusi.
NEITSY JANNE, nuori merimies.
ONNEN HERRA, merikapteeni.
PASANTERI, vanha merimies.
PASANTERSKA, hänen vaimonsa.
RAJALINSKA, kipparin leski.
SIHVONEN, matruusi.
VARJAKKA, perämies.
ENSIMÄINEN MERIMIES.
TOINEN MERIMIES.
ERÄS MERIMIEHEN VAIMO.
KALLE |
HEIKKI | pikkupoikia.
JUSSI |
PAAVO, Rantalan huutolaispoika.
VÄISÄS-AMAALIA.
Merimiehiä, neitosia ja muuta väkeä.

Tapahtuu Pohjanmaan rantakaupungissa 1860-luvulla.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Piha. Vasemmalla kaksi rakennusta, toinen pieni, maaperässä mataloineportaineen, perimäinen talo on korkeampi, sievästi rakennettu, että sehuomattavasti eroaa muista. Keskellä vasenta sivua talojen välissäportti. Oikealla sivulla etualalla korkea lauta-aita, jossa muutamassakohtaa on lauta poikki, että on kapea, ihmisen mentävä aukko. Aidastaperälle päin ulkohuonerakennuksia sekä perempänä pieni asuinrakennus.Perällä säleaita, jossa on portti. Aidan takaa näkyy matalaa rantaa.Ulompana ulapalle aukeava meri.

Keskellä pihaa laajakehyksinen kaivo. Siitä oikealle laudanpäistä jalaatikoista rakennettu poikain leikkilaiva, jonka keulassa on nimi:Suomi.

KALLE, HEIKKI, JUSSI ja muita poikia on laivassa. Jussi, pieninpojista, »sydvästi» päässä, avojaloin, puserotta, housut yhdenviilekkeen varassa ja takaa rikki, että paidanhelma on ulkonarepeimestä.

KALLE (komentavasti). Hiivatkaa ankkuri!

POJAT (hinaten ankkuria laulavat).

    Meripoika merellä ja maalla,
    Meripoika kannella ja raalla,
    Meripoika oo oli ohi ooo.

    Meripoika rajullakin säällä,
    Meripoika hurtilla on päällä,
    Meripoika oo oli ohi ooo.

KALLE. Ruori styyrpuuriin.

HEIKKI (matkien komentoa). Ruori styyrpuuriin.

...