Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Alexander Pushkin
Suomentanut Juho Ahava
Kirjallisia pikkuhelmiä I.
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto,1908.
O.Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
Alexander Pushkin.
Laukaus.
Aatelisneiti talonpoikaistyttönä.
Postimestari ja hänen tyttärensä.
Alexander Pushkin syntyi Moskovassa 1799 vanhanaikaisestaylimyssuvusta ja peri ylimykselliset katsantotavat. Jo kouluaikanaheräsi hänessä voimakas isänmaallinen tunne, pian nousi myös haluarvostella ja vastustaa. Hän lauloi tulisia kumouslauluja, joitasalaisissa seuroissa syttyneinä luettiin. Toukokuussa 1820 hänet niidentähden karkotettiin Pietarista, mutta sai sitte palata, vieläpä keisariNikolai osotti hänelle suurta suosiotakin hänen isänmaallistenrunojensa tähden. Karkotusaikanaan maatilansa yksinäisyydessä kypsyiväthänen parhaat teoksensa, joissa hän pyrkii yhdistämään ulkomaistaromantiikkaa kotoiseen kansanomaisuuteen, jota tutki kansanrunoudesta.Lukuisilla runoillaan, novelleillaan, runo- ja suorasanaisillaromaaneillaan ja näytelmillään on hän vienyt Venäjän kirjallisuudenuusille urille. Hän teki runouden elämän jalostajaksi, kirkastajaksi,vapauden ja aatteiden tulkiksi ja antoi sille venäläisen sävyntunnelmassa ja kielessä. — Kaksintaistelussa saatuaan vaarallisenhaavan, kuoli hän tammik. 29 p. 1837.
Laukaus.
Olimme sijotettuna N:n pikkukaupungin linnanvarustuksille. Ontunnettua, millaista on linjarykmentin jokapäiväinen elämä: aamullamarsseja ja ratsastusta, sitte päivällinen komentajan luona taijossakin juutalaisessa ruokapaikassa, illalla kortit ja punssi — siinätavallinen päivätyö. N:n kaupungissa emme olleet mihinkään perheeseentervetulleita, siellä ei ollut ainoatakaan naimakelpoista tyttöä.Vietimme aikaamme asunnoissamme — ja silloin saimme nähdä vainunivormuihin puettua väkeä.
Olimme sentään päästäneet piiriimme yhden siviilihenkilönkin. Hänlienee ollut noin viisineljättävuotias ja niinpä pidimmekin häntävanhana miehenä. Hänen kokemuksensa herättivät meissä suurtakunnioitusta, sitä paitsi hänen tavallinen vaiteliaisuutensa, hänenylpeä luonteensa ja ilkeä kielensä olivat tehneet suuren vaikutuksennuoriin mielikuvituksiimme. Hänen entisyyttään ympäröi eräänlainensalamyhkäinen hämärä. Hän näytti olevan venäläinen, vaikka hänelläolikin vieraskielinen nimi. Hän oli aikaisemmin palvellut husaariväessäja oli hänellä ollut onni ja menestys mukanaan. Kukaan ei tiennyt,miksi hän oli eronnut palveluksestaan ja asettunut viheliäiseen kylään,jossa hän eli niukasti ja kuitenkin tuhlasi sangen paljo rahoja.Hän kulki aina jalkaisin ja oli aina puettu vanhaan, mustaanpäällystakkiin, mutta siitä huolimatta osotti hän kaikille rykmenttimmeupseereille suurta vierasvaraisuutta.
Tosin hänen illallisillaan oli vain pari tai kolme ruokalajia, jotkaoli valmistanut eräs eläkettä nauttiva vanha sotilas, mutta sampanjavuoti virtanaan. Kukaan ei tuntenut hänen suhteitaan, kellään ihmiselläei ollut aavistustakaan hänen tulolähteistään eikä kukaan meistärohjennut tätä seikkaa kysyä. Hänellä oli myös kirjoja, nimittäinsotilaallisia sisällöltään ja niiden ohella muutamia romaaneja, joitahän lainasi meille mielellään. Hän ei vaatinut niitä koskaan takaisin;eikä hänkään puolestaan antanut koskaan takaisi