Produced by Tapio Riikonen
Ritvalan Helkavirret. Historialliset runot.
Kirj.
Toimittanut ja täydentänyt Kaarle Krohn
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1900.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. 95 osa. I.
Isävainajansa ystävälle
Suomen kielen hohottajalle
Suomen muinaisuuden valaisijalle
l. Yrjö-Koskiselle
hänen täyttäessään
seitsemänkymmentä vuotta
omistaa
tämän tutkimussarjan
toimittaja.
Esipuhe.
I. Ritvalan Helka-virret
1. Hämäläisten runollisuus
2. Helka-virsien muistiinpanijat
3. Helka-juhlan vietto
4. Helka-juhlassa lauletut virret
5. Alku-virsi
6. Mataleenan virsi
7. Inkerin virsi
8. Annikaisen virsi
9. Helka-virsien loppusäkeet
10. Helka-juhlan alkuperä
11. Hämäläisen runon rakenne
II. Historialliset runot
1. Suomen kansan historiallinen käsitys 2. Piispa Henrikin surma 3. Elinan surma 4. Kaarle herttua 5. Jaakko Pontus 6. Kaarlo kuningas 7. Loppukatsahdus historiallisiin runoihin
Viiteselitykset.
Suomalaisen kirjallisuuden historiansa oli isävainajani, JuliusKrohnin, aikomus toimittaa kolmena osana, joista ensimmäinen häneneläessään ilmestynyt käsitteli Kalevalaa, ja joista toisen piti esittääkeskiajan kansanrunoutta sekä kolmannen uudemman ajan kirjallisuutta.Viimeksi mainittu täytyi kuitenkin muodollisista syistä painattaa eriteoksena: Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet 1897.
Toisen osan julkaisemiseen itsenäisellä ja muutetulla nimellä eivätainoastaan muodolliset syyt ole pakoittaneet. Siitä käsityksestä, ettäKalevalan-aineiset kertomarunot edustaisivat erityisesti pakanuudenaikaa vastakohtana ilmeisesti keskiaikaisille legenda- jaballaadirunoille, on minun täytynyt luopua uusien Kalevalantutkimuksieni nojalla, jotka toivon vastedes voivani täydellisestiesittää. Myöskin uudemman ajan kansanrunojen sovittaminen painetunkirjallisuuden kehitysjaksojen väliin, niinkuin isävainajani olisuunnitellut, tuotti tutkimus- ja esitystavan erilaisuuden tähdenvaikeuksia, jotka vältin paraiten irroittamalla ne kokonaan siitäyhteydestä.
Siten kokosin ne isävainajani runontutkimuksista, jotka esittivätkertomarunoja ulkopuolelta Kalevalan piiriä, ja koska ne miltei kaikkilöytyvät Lönnrotin "Kanteletar" nimisessä kokoelmassa, valitsin tälleuudestaan järjestämälleni julkaisulle nimen "Kantelettarentutkimuksia." Nyt ilmestyvän "edellisen vihkon" lisäksi ontoivottavasti tulevana vuonna valmistuva toinen, joka "jälkimmäinen"tulee käsittelemään laajaa ja moniosaista Luojan virttä ynnä muutamiamuita legenda-runoja sekä Anteruksen kosintaa ja Lunastettavan neidonlaulua liitteineen.
Siihen nähden että kansanrunouden tutkimuksissasubjektiivis-esteettisellä näkökannalla on paljoa vähemmän sijaa kuinobjektiivis-tosiasiallisella, olen tässä teoksessa katsonutvelvollisuudekseni kaikki ainekset uudestaan läpikäymällä päästäitsenäiseen vakaumukseen jokaisen tutkittavan runon suhteen ja tuodatämä vakaumukseni esille silloink