Produced by Jari Koivisto
Kirj.
J. F. Lagervall
HelsingissäPräntätty Waseniuksen tygönä Wuonna1831.
Imprimatur.
J. M. af Tengström.
Joka epäilemätä oli esi isä niillen mainittavillen Sallisillen,jotka aina johtahtivat suomen suojelemisen, ja joista se suuri jaaina muistossa piettävä samannimellinen Karjalan Genraali heijänkunniaksensa kehui perijuurensa olevan.
Vävy vanhan Väinämöisen
Joukkavainen jousi Käissä
Kulki yksin Kuusikossa
Mäen alla männykössä,
Vaimon vaipuneen havahti
Toimettomana tokahti
Näki maahan nääntyneenä
Kuuristautunna Kumoon
Kylilleen Kyyristynnä
Eukko runsas rungaltansa
Vaimo vahva vartalolta
Vaan oli vahtoa vajilla.
Pieni lapsi laitumella
Venyi vieressä veressä
Tantereella miehen taimi
Veressänsä vierettiisä
Käänteliisä Kätkyetä
Ilman vitmita vireesti
Ilman liekuta lepäisi;
Potki poika Sorkillansa
Tanteretta miehen taimi
Laitumella lauleloopi
Lauleloppi laaullansa
Äliseepi äänellänsä
Taputellen tanteretta;
Ehti einettä emältä
Ano eineen apua
Näkeepi emänsä nännät
Näki rinnat riippuvaiset
Tapaa hertaisen tavaran
Kullan vertaista venytti
Imeksi imeisen alku
Miehen alku mieleksiipi;
Vaan ei kuollut kumppaniksi
Eikä kelpaava emäksi,
Eikä synny Syöttäjäksi
Ihanaks imettäjäksi
Ensinkään elättäjäksi
Kalliiksi Kantajaksi
Vakavaksi vartiaksi
Holhojaksi huonon lapsen.
Jousen kätki Joukkavainen
Varsinkin vasamat kätki
Peitti pienen pehkon alle
Nuolet toiste nouvannaksi
Aseet toiseksi ajaksi;
Jätti jänteen ahollen
Ampu kalut kannon alle
Otti pojan polvillensa
Syyttömän syliinsä nosti
Viattoman viisas ukko,
Omaksensa otti pojan
Omaksensa orpo lapsen
Laulu lapsen lapseksensa;
Kotiansa kohti koiti
Kanto pojan kartanoonsa
Saavun saaliinsa tupaan,
Perä penkillen asetti.
Kätkyt käytiin samassa
Laitettiin tuvan lakasta
Parvesta paraan pirtin,
Joss oli lasta Joukkavaisen
Kuusi kuuta tuuitettu
Viatointa viihytetty
Vaimon tainta taivuttettu
Tyttö lasta tyyvytetty
Äitin kaimoa katottu.
Vaan kuin kului kuusi kuuta
Puoli auringon ajosta;
Niin ei käynnyt kätkyensä
Eikä viihy vitmissänsä,
Jätti vapukka vakunsa
Heitti liekun heinikolle
Jätti kätkyen keollen
Pientarellen pieni impi
Jätti vitmin viisas lapsi.
Vierauttua vitmistänsä
Vielä vierautu välemmin,
Herttaisista herkuistansa
Maamon maijosta makeesta
Elatuksesta emältä
Emon eineestä eroisi
Kasnaisista kantajansa
Muona kontista komeista
Kaunoisista kaksoisista
Maito maljoista makeista
Toivossa tulevan toisen
Tarvihtevan tuon tavaran.
Yli Yötä liekkumata
Vietti liekkusa levossa
Kätkettynä kätkyensä
Säilöisässä pieni sänky;
Sitten tuotiin tupaan
Tuohon tyynyt tyyrättiin
Tyynyt piettynä tytöltä
Lapselta lakanat pietyt
Vaippa piettynä vapolta
Tuossa lapsi lauleloopi
Hyräilö hyvännäköinen
Roikoi rohkia näöltä
Kaunis poika karjalassa
Tuota vaimo tuuitteli
Elätti talon emäntä