Produced by Tapio Riikonen
Komedia yhdessä näytöksessä
Kirj.
Gustav zu Putlitz
Suom. A. A. [Anton Almberg]
Teateri-kirjasto, Länsi-Suomalaisten toimittama, III.
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1876.
Willmar, tohtori.
Fransiska, hänen miniänsä.
Evelina, hänen sisaren-tyttärensä.
Osvald Born, hänen holholaisensa.
Bernhard von Lautern, luutnantti.
Tapahtumapaikka: puistosali tohtorin asunnossa.
Puistosali. Perässä lasi-ovet, jotka johdattavat puistoon. Oikealla javasemmalla (katsojista lukien) kaksi sivu-ovea. Oikealla piano,vasemmalla kädellä peräpuolella kukkapöytä, tuoleja j.n.e.
1 Kohtaus.
Osvald seisoo oikealla ja puhdistaa pyssyä. Vasemmalla Evelinatuolilla, Seinän nojalla seisoo täysikokoinen, univormu-pukuinenmiehen kuva, jota hän yrittää ylös ripustamaan. Esiripun kohotessa hänlyöpi naulaa seinään. Vähän ajan perästä ilmaantuu Fransiska puistossaja jää salavihkaan kohtausta katselemaan.
Osvald. Luulisipa, että me tohtorin syntymäpäiväksi harjoittelemme"Noita-ampujaa". Minä Max'ina ja te Annana, joka suku-isän jälkeenoikeuksiinsa asettaa.
Evelina. Se vielä olisi multa puuttunut kaiken tuskan ja vaivanlisäksi, jota minä jo juhlan vuoksi saan nähdä. Koko talo on minuntäytynyt pöyhistää ja siunatuksi lopuksi vielä tässä (viitaten kuvaan)pestä enon pää, jotta hän syntymäjuhlanaan näkisi itsensäsiistikkääksi.
Osvald. Onko tuo tohtori?
Evelina. On kaiketi. Vapaa-ehtoisena jääkärinä.
Osvald. Ei se ollenkaan enään ole hänen muotoisensa.
Evelina. Ihmekö se? Vuoden 14 ajoista kyllä muuttuu. Ken tietää,minkä näköinen te olette 36 vuoden ikäisenä, Osvald?
Osvald. Ja kuka silloin minun pääni pesee.
Evelina. Teidän vaimonne!
Osvald (on saanut pyssynsä kuntoon ja tähtää taulua). Toden totta,paremmin minä olisin tohtorin suhteen osannut, kuin maalari.
Evelina (huudahtaa ja hyppää pois tuolilta). Osvald, mitähullutuksia, te tähtäilette suorastaan minua murha-aseella.
Osvald, Mutta, jumala, eihän se ole ladattu.
Evelina. Yksi kaikki, se laukee kuitenkin. Sen sijaan tulisi teidänenemmin auttaa minua eikä jouten katsella, että minä ehtimiseen vaivaanitseäni — te olette kauhean epäkohtelias, Osvald.
(Istuu taas tuolille).
Fransiska (ilmaantuu puistossa.)
Osvald. Mitä pitää minun tehdä?
Evelina. Nostakaat minulle kuva ylös. Tämä olisi ylimalkaan ollutteidän tehtävänne, mutta kodin-omaisiin toimiin ovat nuoret herratliian hitaiset. Nono, odottakaa, Osvald, jahka vaimon saatte, kyllä seteidän kasvattaa.
Osvald (ottaa ylös taulun). Luuletteko, että minä enään annan itseänikasvattaa?
Evelina. Oh, kun te miehet olette rakastuneet, me saamme teidätkäärityksi sormen ympäri ja vaimo on kyllä tilaisuudesta vaarin ottava.
Osvald. Oivallista, Evelinaseni, tuon te aina kohta tiedätte. Muttakuitenkin väärin laskettu — juuri sentähden minä en ikänä ota vaimoa,jos huomaan itseni rak