Produced by Tapio Riikonen
Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä
Kirj.
A. T. [Armas E. Turunen]
Seuranäytelmiä N:o 30.
Hämeenlinnassa,Boman & Karlssonin kustannuksella,1906.
Hämeenlinnan Uudessa Kirjapainossa.
Ketonen, varakas suutarimestari, leski.
Hilja, hänen tyttärensä.
Peltola, puuseppämestari, vanhapoika.
Einar Salmela, nuori konttoristi.
Heta, Ketosen taloudenhoitajatar.
Ananias, Ketosen sälli.
Posteljooni.
Tapahtuu eräässä pikkukaupungissa.
Varakkaasti kalustettu huone Ketosella. Ovet perällä ja oikealla.
Vasemmalla ikkuna ja sen vieressä sohva. Sohvan edessä pieni pöytä.
Ketonen.
Ketonen (Yksin; istuu sohvalla aamutakki päällään ja myssy päässä,poltellen pitkää piippua ja katsellen pöydällä olevaa valokuvaa). Niinaivan tuollainen olit eläessäsi, Briittamuoriseni… tuollainen vähänkaareva nenä… hieman ryppyjä suun ympärillä… ne ovat ankaruudenmerkkejä… Olithan joskus minulle vähän ankara, mutta en minä sentäänmikään tohvelisankari ollut, vaikka pahat ihmiset niin sanoivat…sentään noudatin aina tahtoasi. Aina säilytän sinut rakkaassamuistossa… aina muistoasi kunnioitan, en voi Hiljaltanikaan kieltäämitään, kun hän on aivan samannäköinen kuin sinä olit nuorena… Sinäolet ollut poissa jo lähes 8 vuotta… Hilja on kasvanut sill'aikaasuureksi tytöksi… kohta hän menee naimisiinkin, miehen olen hänellevalinnut… niinhän se on tämän maailman meno… (Vetelee savuja), Hoh,hoi… eiköhän Hetalla jo olisi kahvi valmiina? (Huutaa) Tuoppas, Heta,kahvini! (Heta ulkopuolella: Antaahan tuon nyt vähän selvitä!)Briittavainajalla oli aina kahvi valmiina heti ylös noustuani…Niinhän se on, ei saa ajoissa kahviaankaan, kun pitää laiskoja piikoja.(Katsoo kelloaan) Kah, johan kello on 9. Kohta tulee postikin ja saantaas lukea rakkaan Suomettareni. Se on epäilemättä paras lehti, vaikkasitä niin paljon parjataan.
Ketonen. Heta.
Heta (Tulee perältä tuoden kahvitarjottimen). Jo tuo lienee selvää jaei se niin vaarallista ole, jos vähän olisi poroakin… siitähän serahakin maksetaan.
Ketonen. Vieläköhän Hilja maannee, kun ei tule kahville…?
Heta (Ivallisesti). No kuinkas muuten, kellohan on vasta 9.Väsyttäähän se tietysti, kun yökaudet juostaan kaikissa maailmanseuroissa ja harjoituksissa ja tiaattereissa. Ei maar minun nuoruuteniaikana olisi sellaista sallittu ja ristin siitä tämänkin talon neidistäsaa vielä ajanpitkään — sen minä sanon.
Ketonen. Mutta eihän se niin vaarallista ole kuri…
Heta. Vai ei ole vaarallista! vähäkö häntä alussa koetitte kieltää,mutta ettepäs saaneet tottelemaan.
Ketonen. Enhän minä ainoalta lapseltani voi kieltää niin vähäpätöistähuvia… hän muistuttaa niin paljon äitivainajastaan ja…
Heta. Kyllä minä opettaisin tytön, jos minulla olisi valta. Kunhänelle antaa perään vähäisissä asioissa, niin sitten ei saasuuremmissakaan asioissa tottelemaan ja noudattamaan tahtoaan.
Ketonen (Hieman suuttuen). No en tarvitse tässä nyt sinunneuvojasi… parasta on, että pidät huolen omista askareistasi.
...