Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
Valittuja runoja
Kokoelmista "Guitarr och Dragharmonika"
"Nya Dikter" ja "Räggler å Paschaser"
Gustaf Fröding
Suomentanut
Yrjö Weijola
Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut
Kasimir Leino
Ensimmäisen kerran julkaissut
Kustannusosakeyhtiö Otava 1895.
[Toimittajan huomautus: Otto Mannisen suomennos Jos oisin on jätettypois kokoelmasta tekijänoikeudellisista syistä.]
Valittuja Runoja.
Gustaf Fröding.
Lyhyt kuvaus hänen runoilijaluonteestaan.
Puoli kymmentä vuotta sitten ei Ruotsinkaan kirjallinen yleisö tiennytmitään Gustaf Fröding nimisestä runoilijasta. Yliopistossa muisteltiinkyllä sen nimisen kivulloisen miehen muutamia vuosia laiskotelleen, vaanhänen opinnoistaan ei koskaan tolkkua tullut ja ennen pitkää hänkatosikin muihin toimiin. Pienen maaseutukaupungin, Karlstadin,paikallislehdessä oli hän sittemmin tavallisella sanomalehtimiehentyöllä jonkun aikaa ansainnut leipänsä, mutta lehdellä oli pienilukijakunta ja vaikea lie ollut senkin aavistaa kaikellaisten pikkupätkäin takana miestä, joka muutamia kuukausia myöhemmin oliäkkirynnäköllä kohoutuva Pohjoismaiden nykyään etevimpäin lyyrillistenrunoilijain joukkoon.
Fröding on jo pitkät ajat ollut kivulloinen ja mietiskelevä mies jaomatekemässään elämäkerrassa hän vakuuttaakin, ettei hän oikeastaan olekoskaan ollut mikään »nuori runoilija»[1]. Kun hän v. 1890 julkaisiensimmäisen runokokoelmansa nimeltä "Guitarr och Dragharmonika",hämmästytti hän sentään kaikkia mitä reippaimmilla, kansanomaisimmillaja tuoreimmilla »Vermlantilaisilla lauluilla», joissa muodoltaanerittäin luonteva ja vallaton, sisällykseltään oikein tarttuvanhumoristinen iloisuus kävi käsikädessä tosirunollisen tunteen kanssa.
[1] Siinä allekirjoittaneelle osotetussa kirjeessä 7 p:ltä viimelokakuuta, jossa hän erityisellä ilolla antaa suostumuksensa näidenrunojen suomentamiseen, pahoittelee hän, ettei hän osaa suomenkieltä,"nyt kun suomalainen kirjallisuus jo on käynyt niin arvokkaaksi".Elämäkertaansa ei hänellä sitten v. 1893 ole suuria lisättävänä. "Olinkauhean kipeänä koko viime vuoden ja vielä tämänkin alulla, vaan olennyt kummallisesti parantunut, siinä kaikki, mitä voin sanoa.Runoileminen on luonnollisesti ollut laimeata tämän surkeuden ja murheenaikana, mutta toivon vielä pääseväni uuteen vauhtiin, "du kommer däk",kuten norjalaisen isäntäni on tapana sanoa tyynellätalonpoikaismurteellaan". — Gustaf Fröding oleskelee nim. tätä nykyäNorjassa, Lillehammerin pienessä kaupungissa terveyttänsä hoitamassa.
Hermostunut ja pessimistinen aikamme kaipaa juuri tuollaista runoutta,joka luonnon tuoreudellaan vaikuttaa tunteisiimme kuin kylpeminenraittiissa merivedessä väsyneeseen ruumiiseen. Senpä vuoksihuomattiinkin tässä kokoelmassa melkein yksinomaisesti tuokansanlaulujen tapainen runo-osasto. Siitä piti suuri yleisö ja sitäjuuri esim. Georg Brandeskin kiittävässä arvostelussaan erityisestiylisti.
Sille joka tahtoo saada oikean käsityksen Gustaf Frödingin todellakinsisällysrikkaasta ja lahjakkaasta runoilijaluonteesta, ovat mielestänisentään nuo toiset osastot, »Griller och grubblerier», »Stämningar ochstämningsbilder» sekä »Likt och olikt» melkein tärkeämpiä kuin»vermlantilaiset laulut». Sillä nämä ovat ainoastaan hän