Imprimatnr: _L. Heimbürger_.
SISÄLLYS:
TALVI-SATAMA LUOTEISESSA JÄÄMERESSÄ.
PUMPULI.
VIIPURIN PAMAUS.
SUOMALAISET DELAWAREN SIIRTOKUNNASSA POHJOIS-AMERIKASSA.
FOOTNOTES:
Jos Englannin rikkaus, sen mahtavuus merellä, sen avara valta kaikissamaan-pallon osissa ovat asioita, joita täytyy ihmetellen katsella, niinei ole unohtamista, että kaiken tämän loiston perustuksena on jokuomituinen kestävyys kansallisessa luonteessa, joku jäykkyys javakavuus, joka ei koskaan heitä kesken tehtäviänsä. Tämäsuuttumattomuus näkyy sekä Englantilaisten historiassa että heidänyksityisessä elämässäänkin; mutta olletikkin ovat nykyisen vuosisadanlöytö-matkat luoteisessa Jäämeressä antaneet todistuksen, ettäEnglantilaisen rohkeus voipi, Englantilaisen taidon ja sivistyksenavulla, voittaa kovimmatkin vaarat ja vastukset, mitkä tylyin luontosaattaa tarjota. Se on todellaki ylevä tunto, joka sydämmeen ryhtyy,nähdessämme kuinka ihminen voipi ei ainoastaan toimeen tulla vaanmyöskin nauttia elämän iloa siinä, missä melkein kaikki muu elävyyspakenee tuiman kylmän alta. Semmoisen esimerkin tarjoo Heklan jaGriperin talvi-majoitus lopulla vuotta 1819 ja alussa v. 1820, jostatässä aion antaa kertomuksen. Mutta lukija epäilemättä kaipaisi asianoikeata käsitystä, ellen ensiksi tekisi lyhyen katsahduksen edellisiinlöytö-matkoihin samoilla seuduilla ja samassa tarkoituksessa. Otetaansiis tässä ensin silmäiltäväksi näiden matkustusten alku ja tarkoitus.
Jo lopulla 15:ttä vuosisataa, kun Kolumbus oli löytänyt Länsi-Intian jaVasko-di-Gama onnellisesti oli Afrikan ympäri tehnyt ensimäisenvesimatkan Itä-Intiaan, syntyi Englannissa halu keksiä joku kentiesivieläkin lyhyempi tie niille kaakkoisen Aasian seuduille, joidenkalliit kryydit jo aikaa olivat olleet tärkeitä kauppa-tavaroita.Semmoista tietä toivottiin löytyvän joko koillisessa pitkin Euroopan jaAasian pohjoisrantoja, taikka luoteessa Grönlannin länsipuolella,taikka vihdoin itse pohjois-navan poikki, purjehtimalla ensin täyttäpohjaa ja sitten täyttä etelää. Tämmöiselle löytömatkalle lähetti v.1496 Englannin kuningas Henrikki VII erään Venetialaisen, nimeltä JuhaKabot, joka viidellä laivalla purjehti luoteesen ja luultavasti tuliHudson'in-salmelle saakka. Toinen yritys tehtiin Henrikki VIII:nnenhallitessa, mutta kävi onnettomasti. 25 vuotta myöhemmin eli vuonna1553 tehtiin kolmas yritys, joka ei myöskään ollut varsin onnellinen,mutta kuitenkin yhdessä kohden oli meren-kululle suureksi hyödyksi.Kaksi tämän retken laivoista joutuivat talveksi Lapinmaan rannalle,missä koko väki nääntyi viluun; mutta kolmas, jonka komentaja olikapteini Chancelor, oli onnellisesti päässyt Vienan-mereen, josta seseuraavana kesänä palasi Englantiin. Sillä tavoin oli Venäjänmaahanlöytty uusi kauppatie, joka seuraavalla vuosisadalla, kun Tsaarienvalta kokonansa oli suljettu pois Itämerestä, havaittiin kyllätarpeelliseksi. Vienanmerestä Englantilaiset yhä yrittivät itään päin,ja Tapani Burrough löysi v. 1556 Vaigats-sal