E-text prepared by Tuula Temonen and Tapio Riikonen
Kirj.
Tampereella,Hj. Hagelbergin ja Kumpp. kirjapainossa,1887.
I. Haaaveiluja.
II. Kasvitiedettä.
III. Herroiksi ajamista.
IV. Alkeisopetuksia.
V. Toivehikkaita poikia.
VI. Ripillelaskijaiset.
VII. Leikkitulitus.
VIII. Kova kolaus.
IX. Suuria muutoksia.
X. Surujuhla.
XI. Ensi askel.
XII. Äidit.
XIII. Rantaporras vedetään pois.
XIV. Parisin elämää.
XV. Ranskalaista hajuainetta.
XVI. Pimeitä kesäpäiviä.
XVII. Koditon.
XVIII. Taas pois.
XIX. Juttuja näytösten välillä.
XX. Silkkilaahusten keskellä.
XXI. Timanttipuuterin silmään.
XXII. Viimeisen kerran tällä erällä.
XXIII. Vanhoja saatavia.
XXIV. Jäähyväiset.
XXV. Kotinurkissa.
XXVI. Muukalainen Israelissa.
XXVII. Ihana syksy.
XXVIII. Loppukuvaus.
Haaveiluja.
Lorenz Falk oli hänen nimensä, ja hän oli syntynyt keskipalkoillavuosisataamme, tätä vuosisataa, jota, niin kuin rakasta lasta ainakin,niin monella nimellä mainitaan; milloin sanotaan sitä keksintöjenvuosisadaksi, milloin salahankkeiden ja dynamiitin vuosisadaksi,mutta mitä tähän aikaan mieluummin olisi hermottomuuden ja morfininvuosisadaksi nimitettävä.
Hän oli sangen lahjakas lapsi, ja se merkitsi siihen aikaan paljoaenemmän kuin nyt, kun kaikki lapset ovat siksi lahjakkaita, jottapystyvät vanhemmilleen opettamaan, että kristinoppi on vanha, tuhmasatu, että avioliitto ja kuningasvalta ovat vanhentuneita laitoksia jaettä kaikki inhimillinen synti, murhe ja viheliäisyys poikkeuksettaseuraa mikrobeista ja bakterioista.
Hänen vanhempansa olivat tilanomistaja Hans Falk Falkestadissa ja hänenvaimonsa Beate Christensen, lomöläisen laivanisännän Christensenintytär.
Isä oli mittava, karkealuinen mies, vähäsen köyryselkäinen niin kuinkaikki pitkät ihmiset, voimakas ja hyvänsävyinen, niin kuin kaikkiväkevät tavallisesti ovat.
Äiti oli vähäinen ja hento, jotenkin kivulloinen, kasvot hienot,kalpeat, ja päässä pari semmoisia kauniita, vehreänharmaita silmiä,jotka toisinaan voivat näyttää niin ihmetyttävän lempeiltä ja toisinaanterävästi salamoida. Hän oli lujaluontoinen, tunnollinen ja ankara,ja jos hänessä joskus heikkoutta havaittiin, ilmaantui sitä, niinkuin kaikissa muissakin äideissä, ainoastaan lastansa, avioliittonsaensimmäistä ja viimeistä kohtaan.
Vanhemmat, jotka ennen vanhan tilanomistaja Falkin kuolemaa olivatläheisessä pienessä kaupungissa asuneet, olivat sivistyneitä ihmisiä,jotka eivät ympärillä asuvain talonpoikain kanssa paljoa seurustelleet,eikä poikakaan, Lorenz, ylimalkaan mikään talonpoikaislapsi ollut.
Hän oli heikko hamasta syntymästään saakka, hieno, kalpea ja hento kuinäitinsä, ja silmänsäkin olivat yhtä kauniit vehreänharmaat. Suuri,käyrä sukunenä oli ainoa, minkä hän oli isältään perinyt.
Hän istui mieluummin hiljaa jossakin nurkassa ja luki romaaneja,ja jotenkin varhaisesta lapsuudestaan saakka hän suuresti rakastinäytelmätaidetta.
Ensi kertaa vanhempainsa kanssa pääkaupungissa käydessään hän näki "FraDiavolo"-operan, ja kotiin palatessaan hän heti suulakalla liimasiarkin kirjoituspaperia päähänsä ja alkoi niin hurjasti ulvoa että äitisyöksähti sisään ja luuli hänen