E-text prepared by Tapio Riikonen
Kuvauksia Itä-Suomesta
Kirj.
Suomensi Aatto S.
Werner Söderström, Porvoo, 1890.
Esilause.
Valtion rakennuksien johtajana Itä-Suomessa joutui allekirjoittanutusein ja eri seuduissa sillä maan kulmalla yhteyteen lahkolaistenkanssa, joita Hihhulien nimellä on levinnyt yli koko maamme ja jonkalahkon oppia täältä lähetetyt lahkon jäsenet ovat saarnanneet omillemaanmiehille Venäjällä, Amerikassa ja Norjassa. Hihhulien raittius japuhtaus, heidän omituiset kokouksensa ja kiihkoinen intonsa julistamaanopinkappaleitansa vetivät puoleensa huomiotani. Seuraavastakuvauksesta, joka niin hyvin yleisiltä piirteiltään kuin myöskinkertomuksen kokoon panoon katsoen on otettu luonnosta, saa lukijalyhyen esityksen tästä lahkosta sekä sen elämästä ja opista.
Vaikka lahkolla on suomalainen nimi, on se kuitenkin alkuisinRuotsista; se on näet lähtenyt Ruotsin Lapista. Sen etevimmäksipatriarkaksi sanovat hihhulit itse Lauri Laestadiusta. Tämä merkillinenmies oli ensin kirkkoherrana Kaaressuvannon ja sitte provastina Pajalanseurakunnassa. Häneen oli vaikuttanut Grundtvig, jolla oli suurivaikutusvalta koko Pohjolan uskonnolliseen elämään. SaavuttuaanLapinmaahan Laestadius omain sanainsa mukaan huomasi seurakunnassatäydellisen uskonnottomuuden vallitsevan. "He eivät edes tienneetyksijumaluuden oppiakaan." Laestadius ryhtyi työhön voimakkaasti,saarnasi, opetti ja kulki usein monta päivää paimentolaisten seurassa.Hän kasvatti saarnaajia niistä, jotka olivat yhtyneet hänen oppiinsa,lähetti heidät etäisiin kyliin saarnaamaan ja vaikutti yleensä niin,että täydellinen muutos parempaan päin yleisessä siveydessä tuli julkinäkyviin muutamien vuosien kuluessa. Näistä lähetyssaarnaajista jatämän hengellisen herätyksen ajalta on hihhulilaisuus alkuisin.
Hihhulilais-nimelle on käynyt samoin kuin Geusi-nimelle hollantilaistenvapaussodan aikana ja Birkebeiniläis-nimelle Norjan valtaistuinsotienaikana; haukkumanimestä on se muuttunut historialliseksi. Se on nyttavallinen nimitys, jota yleisö käyttää tämän uskon tunnustajista jajota he itse monin paikoin pitävät kunnianimenä. Nimi on muuten saanutalkunsa siitä, että lahkon jäsenet, päästyään korkeimman uskonnollisenkiihtymyksen tilaan, lausuvat epäselviä ääniä, joista heidänvastustajansa ovat luulleet erottavansa hih- ja huu-tavuja, joistasitte nimi on muodostettu. Itse he sanoivat itseään alussa "pikaauskovaisiksi", joka nimitys on otettava huomioon, koska se osoittaajonkinlaista sukulaisuutta tämän lahkon ja metodistein välillä.
Tämän lahkon omituisuuksista lienee valtiokirkon pappeja varsinkinloukannut elämän ulkonaisen puhtauden suuri (liioiteltu) tärkeys jamaallikko-saarnatoimen tärkeys. Aina siitä asti kuin Laestadius lähettiapostolinsa ja parannussaarnaajansa, ovat näet hihhulit tärkeimmäksiopinkappaleekseen asettaneet sen lauseen, että jokainen, jota henkikehoittaa, sitte, kuin hänet on seurakuntaan otettu, puhukoon jatodistakoon sekä, jos hän tuntee sisällistä kehoitusta, "menköön ulosmaailmaan ja opettakoon kaikkea kansaa". Ainoastaan puhuttu sana onelävää Jumalan sanaa; painettu, kirjoitettu sana on vain kuolleitakirjaimia. Tämä maallikko-saarnatoimi se on enemmän kuin mikään muuvaikuttanut lahkon nopeaa ja suunnatonta leviämistä.
Helsingissä Joulukuussa 1889.
Oli satanut lunta lauantaista aamupuolelta asti. Ensin oli lumipohjoistuulella tullut pyöreinä,