E-text prepared by Tapio Riikonen
Kohtaus elämästä yhdessä näytöksessä
Kirj.
Urheilu- ja voimisteluseura Kullervon palkitsema.
Helsingissä,G. W. Edlund,1900.
Frenckellin Kirjapaino-Osakeyhtiö.
Henkilöt:
Kustaa Kivinen, työmies.
Maria, hänen vaimonsa.
Anna, heidän tyttärensä.
Oskari, Annan sulhanen.
Kalle, nuori työmies.
Eeva, | nuoria tyttöjä.
Selma, |
1:nen poliisi.
2:nen poliisi.
Näyttämö: Työmies Kustaa Kivisen asunto. Perällä otot. Oikealla kamarinovi ja vasemmalla ikkuna. Huonekaluista on sohva oikeassa ja piironkivasemmassa nurkassa.
Kustaa Kivinen nukkuu sohvalla paitahihasillaan, tyyny pään alla. Mariaseisoo piirongin edessä asetellen mustaa silkkihuivia päähänsä.
Maria (itsekseen). Menen tervehtimään tytärtäni, nyt kun tilaisuuson. Miksi istuisin tässä kaiken päivää tuon onnettoman miesparkaniläheisyydessä. Mikä hänen saikin taas juopottelemaan… kyllä se nytkestää. (Katselee miestään.) Kustaa parka, parastani olen sinunsuhteesi koettanut, mutta sinä et välitä mistään, sinua ei liikutamikään. Mutta nyt saatkin pysyä kotona edes tämän päivän, sen kiusanminäkin osaan tehdä. (Ottaa tuolilta miehensä takin ja hatun jalukitsee ne piirongin laatikkoon.) Meneppäs nyt kapakkaan, ukkoseni,mene jos pääset.
(Anna aukasee kamarin oven.)
Anna (itkeneen näköisenä). Menettekö ulos, äiti?
Maria. Menen katsomaan mitenkä Sofi ja hänen lapsensa voivat.
Anna. Oletteko kauvan?
Maria. En tiedä. Mutta mikä sinua vaivaa? Olethan sinä itkenyt.
Anna. Eihän minua mikään vaivaa, ei kerrassaan mikään.
(Yrittää naurahtamaan.)
Maria (huolestuneena). Toisin se minusta näyttää. Etkö tahdo sitäilmaista?
Anna. Enhän minä mitään… Te vaan luulette…
Maria (pudistaa päätään). Ei tiedä… No voimmehan siitä puhuasittemmin. Jäätkö kotiin?
Anna. Jään. Mutta isä…?
Maria. Saa maata tuossa. Olen kätkenet hänen vaatteensa.
Anna. Vai niin.
Maria (aikoo mennä, mutta kääntyy ovessa). Odotatko tänne ketään?
Anna. En.
Maria. Entäs Oskari? (Anna ei vastaa.) — Eikö hänkään tule tänne?
Anna. Ei.
(Poistuu kamariin ja sulkee oven.)
Maria (katselee ihmetellen hänen jälkeensä). Mitä tämä merkitsee?Olisiko heidän välillään jotakin tapahtunut? Siitä tahdon selvitystä.(Aikoo mennä kamariin, mutta kääntyy ja menee ulos.) Olkoon nyt iltaanasti.
Anua (tulee itkien kamarista). Voi äiti, äiti, sinä et tiedä vielämitä on tapahtunut, et tiedä miten onneton olen. Mutta sinä saat sentietää, tahdon ilmoittaa sen sinulle… sinulle yksin, äiti. (Nojaakäsivartensa pöytään ja katselee ulos ikkunasta.) Oskari, Oskari! Miksipetitkään minua ja rikoit lupauksesi, vaikka tiedät tahtoni, tunnetpäätökseni?… Nyt olemme eroitetut ja tiemme on kulkeva eri suuntiin,sillä sinun omaksesi en koskaan tule… en koskaan. (Itkee.) Mitenvoisinkaan tahallani antautua sellaisen kohtalon alaiseksi kuin äitiparkani on joutunut? Ei, ei! Tappakoon suru minut, vaan päätöstäni enkoskaan muuta; se on