Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Z. Topelius
Suomentaneet Aatto Suppanen, Em. Tamminen ja Olof Berg
Werner Söderström, Porvoo, 1893.
Mitä sinun tulee rakastaa?
Olli Hiihtonen.
Pikku Matti.
Luistellessa.
Miten satuja löytyy.
Tuntematon musta lintu.
Nähkääs ratsastajaa.
Kedon kukkien laulu.
Mirtsa ja Mirjam.
Jättiläissatu.
Joulukuusi.
Parempi tie.
Pekan seikkailut.
Peipon kehtolaulu.
Joululaulu.
Ensi leivo.
Myrsky ja päivänpaiste.
Aallottaren hopeamalja.
Köyhäin lasten kiitoslaulu.
Lehdettömät puut.
Vanha tupa.
Päivänsäde marraskuussa.
Telmyri.
Ninive.
Joulusatu.
Haukan viha kevätyhdistystä kohtaan.
Eli Rem.
Pappilan tytöt.
Auringon kuninkaan lapset.
Auringonsota.
Prinsessa Ruusunen.
Tähtisilmä.
Köyhäin lasten kiitoslaulu hoitolaitoksessa.
Sydän kimmoavata gummia.
Rakasta yli itsesi
Sun kotoas ja vanhempaas,
Enemmin synnyinmaatasi.
Vaan yli kaiken Jumalaas!
Enemmin nöyryytt', totuutta
Ja tunnon rauhaa, kunniaa
Kuin kultaa, turhaa loistoa.
Maallista voimaa, liekkumaa.
Enemmin työtä, mieltä vain
Kuin mukavuutta, turhuutta;
Enemmin vapautt' alla lain
Kuin korkeutta kahleissa.
Jos rakastat näit' enemmin
Kuin harhailuja maailman;
Sä, köyhä lapsi kuitenkin.
Edessä nöyrry Jumalan.
Laps olet paljon puuttuva
Vaivainen, synnillinen vaan;
Itsestäs sulla voimia
Ja tietoja ei ollenkaan.
Rukoile Isää, Jumalaas,
Sua armossansa johtamaan,
Saat voiman, neuvon toimintaas,
Ja vihdoin saat sä elon maan.
Näin tosi rakkaudessa
Vahvistut, vartut parhaiten,
Näin kelpaat ihmisille ja
Herralle, maalle, taivaallen.
Helsingissä Lokakuussa 1871.
Olli.
Vuoren kuningas.
Otso.
Sali esittää suurta metsää, jossa on korkeita lumikinoksia. Hyvä on,jos on kuusia, mutta yhtä hyvä on ilmankin. Tuolit olkoot puina,jakkarat lumikinoksina, sohva vuorena ja pöytä kukkulana. Vuorenkuningas istuu kuninkaallisessa puvussaan vuorella.
Vuoren kuningas yksin. Tässä minä istun kuninkaan valtakunnassani; jalaajalle ulottuu valtani. Minä hallitsen kaikkia vuoria ja metsiä,honkia ja kuusia, peikkoja ja tonttuja. Minä olen suuri kuningas, muttajopa alan tulla vanhaksi, kohta täytän kuusituhatta kuusisataaviisikymmentä vuotta. Nuorena ollessani, muutama tuhat vuotta sitten,juoksin kilpaa porojen kanssa Lapin tuntureilla ja pistin poskeenihyvän paistin, milloin mieleni teki. Mutta nyt ovat jo jalkani kankeatja tässä istuskelen vaanien lihavaa saalista aamiaisekseni. Kuuteenviikkoon en ole saanut enempää ruokaa kuin yhden laihan oravan ja yhdennälistyneen ahman. Saattaisinhan käskeä peikkojani paistamaan minullesuden aamiaiseksi, hirven päivälliseksi ja karhun