Produced by Tapio Riikonen
Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä
Kirj.
Suomentanut Raine
U. W. Telén & C:o, Kuopio, 1905.
Oy Kuopion Uudessa Kirjapainossa.
Sensuurin hyväksymä, 29 p:nä Elokuuta 1905, Kuopiossa.
Patruuna Andersson.Amanda, hänen tyttärensä.Teodor von Flabben, nuori virkamies.Anto, Anderssonin palvelija.
(Näyttämö: Huone Anderssonin talossa. — Perällä ikkuna, oikealla javasemmalla ovi. Vasemman oven luona suurenlainen kaappi. Oikeallaetunäyttämöllä sohva, jonka edessä on pöytä kirjoitustarpeineen.Pöydällä palaa kynttilä.)
(Esiripun noustessa Teodor istuu sohvalla ja nukkuu.)
1 kohtaus.
Anto.
Anto (tullen oikealta). Totta tosiaan, tuossa hän istuu vieläpatruunan vierashuoneen sohvalla ja nukkuu, ikäänkuin hän olisikotonaan. Mitä hän oikeastaan tahtoo? Puhutella patruunaa, sanoi hän.Oli ehkä tyhmää päästää hänet sisään, kun patruunakin oli poissa…mutta tuskin voi käskeä hienonlaista mieshenkilöä, joka on puettukorkeaasen harmaasen hattuun ja kiiltohansikkaihin, ja jokapäällepäätteeksi antaa köyhälle syntiselle juomarahaa, — käskeä häntäseisomaan ulkona kadulla odottamassa. Muuten niin luulin minä, ettäpatruuna piankin tulisi kotiin, koska neitikin oli mukana… mutta nyton kello puoli 12… ja jos ukko saa nähdä talossa vieraan tähän aikaanyötä, niin hän varmaan ajaa minut pois. Hän päättäisi heti, että se onjoku muinaisrahojen kerääjä, niinkuin hän itsekin, ja muinaisrahojenkerääjät ovat puoleksi varkaita, on hänen tapansa sanoa. Ei… ei sitävoi auttaa… saan luvan herättää hänet ja pyytää häntä menemäänmatkoihinsa. (Huutaa.) Herra! Herra! (Soitetaan.) Myöhäistä! Siinä ukkonyt jo on.
2 kohtaus.
Teodor. Anto.
Teodor (unen pöpperössä). Mitä! No mitä nyt? (Tyyneemmin). Ah, seolet sinä… Onko isäntäsi jo kotona? (Soitetaan jälleen.)
Anto. Hän on juuri tulossa… se on hän, joka soittaa noin hurjastinäin puoli 12 aikaan sydänyöllä.
Teodor. Puoli 12! Mies oletko järjetön? Päästä minut ulos!
Anto. Entä patruuna…? Herrahan tahtoi puhua hänen kanssaan?
Teodor. Minä! Se on erehdys, se on lorua. Minä tahdoin vaan vähäsenlevähtää.
Anto. Herra Jumala! Hän on hupsu! (Soitetaan taas.) Minun täytyyavata.
Teodor. Seis, jos hengissä tahdot pysyä! Tuossa on markka. Saattoisen lisää, jos päästät minut ulos, niin ettei kukaan huomaa. Menenyt avaamaan.
Anto. Minä riennän. Voi kauhistusta minkälainen tapaus! (Meneeoikealle.)
3 kohtaus.
Teodor (yksin).
Teodor. Kirottu seikka, nurja kohtalo! Voi sinua Teodor parka, sinävarmaankin lienet syntynyt marakattitähdistön enteillä… kaikki meneesinulta päin mäntyä. Niin… saatte itse kuulla miten asian laitaoikein on. Minä sain päällikköni tanssijaisissa nähdä nuoren tytön…enkelin, jolla oli kullankeltaiset posket ja punanen tukka… ei…punaiset posket ja kullankeltaiset kutrit… Minä tietysti rakastuin,rakastuin kuin 18-vuotias kadetti. Pyysin häntä tanssimaan kanssani javalssin kestäessä kuiskasin hänen hurmaavan pieneen kor