E-text prepared by Tapio Riikonen
Näytelmä kolmessa näytöksessä
Kirj.
Rauman Kirjapaino-Osakeyhtiön Kirjapainossa 1898.
Henkilöt:
Maisteri Toivola.
Talonisäntä.
Talonemäntä.
Talontyttö Selma.
Männistön Maija.
Kaksi vierasta miestä.
Ensimäinen näytös.
Näyttämö kuvaa talonpoikaista tupaa. Isäntä paikkaa siloja,emäntä kehrää ja tytär ompelee. Matkustava herra kesäisessämatkailijapukimessa tulee kumarrellen laukkunensa tupaan jakatselee ympärillensä.
Toivola, Isäntä, Emäntä, Tyttö.
TOIVOLA. Hyvää päivää! Sopisiko minun saada asua tässä talossa tämänkesän?
ISÄNTÄ (Nostamatta päätään työstänsä). Noh! — miks'ei. Mistäs ollaan?
TOIVOLA. Helsingistä minä olen ja nimeni on Toivola. (Kättelee emäntää,tytärtä ja isäntää, kääntyen sitte ympärillensä katsellen, jolla aikaaisäntä kuhisee ja viittailee emännälle ja vieraasen kaikenmoisillaliikkeillä.)
EMÄNTÄ. Niin, (lopettaen kehräämisensä), kyllähän meillä olla saatte.
TOIVOLA. Paljonko maksaa kuukaudessa asunto ja ruoka sekä muutentäysihoito?
ISÄNTÄ. Niin — — enhän — hm, tuota taida sanoa näin äkkiä.
EMÄNTÄ. Olisiko markka päivältä paljo?
TOIVOLA. Ei suinkaan, ei suinkaan.
EMÄNTÄ. Minä vaan en ole tottunut kaikkia ruokia niin hienostilaittamaan — — sano — laittamaan — — sano — laittamaan.
TOIVOLA. Kylläpä siitä toimeen tullaan. Minä en vaadikaan mitäänerinomaisia laitoksia, ei mitään herkkuja, kunhan vaan ruoka onpuhdasta ja tuoreen makuista. Niinkuin, tuoretta lihaa, perunoita,kalaa, kanan munia sekä leipää tietysti myös, ja muuta semmoistatavallista ruokaa. Kauranryynivelli on myöskin hyvin terveellistäsyödä.
EMÄNTÄ. Kyllä minä koetan parastani. — Kun olisi useampia vieraita,antaisin halvemmallakin asunnon, ravinnon ja hoidon.
TOIVOLA. Saatanhan minä toimittaa tänne muitakin kesävieraita.
ISÄNTÄ (Aina vaan neulojen). Tottapa meille sopii asumaan vaikkauseampikin, — on meillä huoneita…
TOIVOLA. Niinpä, — — niin minäkin luulen. Minä lähden noutamaantavaroitani siis, ja asun täällä tämän kesän, — — ja kalastelentuolla tuon kauniin järven rannalla…
ISÄNTÄ. Asukaa täällä vaan! — Kyllä täältä kaloja saatte.
TOIVOLA. Minä menen noutamaan matkalaukkuni tänne.
(Menee.)
ISÄNTÄ. Ei sille Toivolalle — niin oli kaiketi hänen nimensä —tarvitse muokata kaikkia hyviä ruokia. Kyllä ne laiskat herrat saavatsyödä huonompaakin ruokaa, — ja niinpä se itsekin sanoi: "Ei hän vaadiherkkuja".
EMÄNTÄ. Mahtaako se vaan meille maksaa?
ISÄNTÄ. Se on tietty. Vai eiköst', — vai eiköst'. — — — Aina herratrunsaasti maksavat sekä antavat vielä juomarahat ja hyvät ryypyt. Eimeidän tänä suvena tarvitse viinaa ostaa. Toivola antaa meille viinaaniin paljo kuin vaan juodaan, sen saat nähdä, ja saavatpa nyt rengitkinkerran suunavauksia.
EMÄNTÄ. Taitaa olla hyvä herra tuo Toivola. — — Mikkolassa kumminkinasui viime suvena oikein erinomainen mies, tukkiherra, se seNordenfani, tai mikä sen pahuksen nimi taas olikaan. Se juotti heti,kun tuli taloon, taikka piti semmoiset tulijaiset, että koko talon väkipyllyili, ja emäntäkin sanoi saaneensa siltä hi