Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
SatanenmuistelmiaPohjanmaalta.
Kirjoittanut
Saara Wacklin.
Suomentanut
J. Aulén.
Ensimäinen osa.
Ensimmäisen kerran julkaissut
G. W. Edlund 1872.
1.
Oulu puoli sataa vuotta takaperin[1].
[1] Alkuperäinen kirja tuli ulos v. 1844, josta vuodesta meidän päiviinasti kulunut aika siis on lisättävä ylläsanottuun ajan-määrään. Suom.muist.
Jo viisikymmentä vuotta takaperin oli Oulu niin kasvanut, että se oliPohjanmaan etevin, ja Turun, sen aikaisen pääkaupungin perästä, Suomensuurin kaupunki. Väestön luku oli yli kolmen tuhannen, ja siihen katsoenoli kaupungin ala, joten tavallista on pohjoisimmissa maissa, sangenavara. Myöskin kaupungin kauppa, jonka esineenä oli Pohjois-Suomenäärettömäin metsien tuotteet, oli mahtava. Kauppiailla oli suurialaivoja ja moni kauppias oli itse meri-katteinina koonnut osittainvaroja, osittain sellaista kykyä ja kuntoa, jota kauppiaan on tarvis.Oulu oli todellinen kauppakaupunki ja kaupasta elivät sen enimmätasukkaat. Kaupungin avara merien kulku tuotti sinne vierasten maittenylöllisyyttä ja turhuutta, jotka tapain yksinkertaisuuden suhteen olivathyvin silmäänpistävät.
Parikymmentä vuotta takaperin oli tulipalo hävittänyt melkein kokokaupungin, niin että sen entinen muoto jo on melkein unohtunut. Pulskaja nuorempi on se nyt vast'uudesta rakennettuna, mutta senmuinaisuudellakin on muistille suloja, ei yksinään kodissa, muttamyöskin kaupungin soreassa ympäristössä.
Paikan, jossa useimmat näistä "sadasta muistelmasta" ovat tapahtuneet,kaunistaa koski, joka raivona kuohuu monen pensailla ja ruohostollaverhotetun luodon välitse, vanhan linnan rauniot saarella, keskellävirtaa, jonka haarat sen sulkevat; pellot, niityt ja metsä sekä vihdoinPohjanlahti kaupungin edustalla olevine saaristoinensa, jonka välilläsatamalla välkkyvät aallot tuuvittelevat suuria laivoja tavaroinensa.
Mutta ensiksi katselkaamme itseä kaupunkia. Se oli rakennettuniemekkeelle virran ja Kempeleen-lahden välillä. Siinä oli monioitakumpuja; myöskin muutamilla virran saarilla oli asukkaita. Kaupunginlävitse juoksi Juurus-oja mereen. Rakennukset olivat puusta, paitsihovineuvos Nylanderin ison Torikadun varrella oleva kartano ja eräsnavetta kauppias Wacklinin talossa. Kaksinkertaisia pytinkiä oli tuskinkahta toistakymmentä vaikka pihat kyllä olivat avarat ja monellakin oliryytimaansa, joista kyökkiin saatiin niitä ruokakasvuja, jotka lyhyenkesän kululla joutuivat kypsymään.
Mutta omenapuita ei ollut ainoatakaan; kirsimarjat eivät kypsyneet;ainoa karvokas-pensas tuotti kypsymättömiä röhkäleitä: tuomi ja pihlajaolivat hedelmäpuut; vaaramia ja viinamarjoja saatiin kunnollisia.Huonomaineiset lienevät kyllä pihlajamarjat etelässä, ollen mukakarvaita ja mehuttomia, mutta hallan panemina ovat ne pohjoisissa sekävirvoittavat että maukkaat. Samoin tuomenmarjatkin, joita myöskinsyödään ja joista tehdään hyvin kunnollista viiniä. Mutta laveallamatkailevat laivat toivat ei vaan omenia ja puuperunia, mutta myöskinrunsaasti lämpimäin ilmapiirin hedelmiä.
Kaupungin monista mäkilöistä oli korkein ja jyrkin Pokkisenmäki, jostakatsojalla oli kaunis näköala. Lähimpänä oli pienempi koski, suurenkosken haara. Vastapäätä oli Linnansaari raunioinensa. Sen yli näkyiMaaherranluoto, Raattiluoto ja Kuusisaari. Vähän vasemmalle viimeiksisanotun luodon kohdalla oli Pikisaari. Salmen toisella puolella luoto