Produced by Tapio Riikonen
Murhenäytelmä viidessä näytöksessä
Kirj.
Fr. von Schiller
Saksankielestä suomentanut A. Oksanen.
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1863.
Painoluvan antanut: L. Heimbürger.
Presidenti von Walter, erään saksalaisen ruhtinan hovissa.
Ferdinand, hänen poikansa, majuori.
Hovi-marsalki von Kalb.
Lady Milford, ruhtinan rakastettu.
Wurm, presidentin koto-sihtieri.
Miller, kaupungin soitto-mestari.
Hänen vaimonsa.
Loviisa, heidän tyttärensä.
Sohvi, Ladyn kammari-neitsyt.
Ruhtinan kammari-palvelija.
Syrjä-jäseniä.
Ensimäinen kohtaus.
Kammari soitto-mestarin kodossa.
Miller nousee juuri tuolilta ylös ja asettaa suuren viulunsa syrjään. Rouva Milleritär, vielä aamu-puvussa, juo kahvia.
Miller (kiireesti kävellen edes ja taas). Se on kerralla sanottu! Tämäasia alkaa tuntua ilkeältä. Tyttäreni tulee pahaan huutoon. Huoneenijoutuu maineen-alaiseksi. Presidenti pääsee jälille ja — lyhykäisesti,minä käsken nuoren herran ulos.
Rouva. Ethän sinä ole häntä huoneesesi vietellyt, etkä tytärtäsihänelle syötiksi asettanut.
Miller. En huoneeseni häntä vietellyt, enkä tytärtäni hänelle syötikslpannut; kuka sitä kysyy. — Minä olin herra huoneessani. Minun olisipitänyt pitää tyttäreni paremmassa kurissa. Minun olisi ajoissa pitänytajaa majuori ulos, — tahi olisi minun heti pitänyt ilmoittaa kokojuttu hänen ylhäisyydellensä, herra papalle. Nuori paroni saa siitäkorkeimmakseen vähän nenällensä isältään, vaan tämän vihat lankeevatsoittaja-rievun päälle.
Rouva (juoden ulos kahvi-kupin). Vieläkö mitä! Mitä joutavata! Mikäsiitä voi sinulle tulla? Kuka sinulle voi mitään tehdä? Sinä teettyötäsi, hankit oppilaita, mistä vaan saat.
Miller. Mutta sanoppa kumminkin, jos voinet, mitä hyvää tästä asiastavoipi syntyä? Naida ei hän tyttöä voi. — Naimisesta ei olepuhumistakaan, ja hänen jalka — Jumala varjelkoon! — sepä siivoaolisi! — Vaan kuules ämmä, kuin tuommoinen herra von on rehmänytsiellä ja täällä, eleskellyt sen ja sen lutkan kanssa, niin se kyllämaistuisi semmoisesta herrasta päästä oikein mesi-marjaan käsin.Katsohan vaan, katsohan vaan! Jos sinulla olisi silmä jokaoksan-reiässä, ja vaikka jokaisen veri-pisaran edessä seisoisitvahtina, lumoo se tytön nenäsi edessä, ja viettelee ja pettää, ja tyttöon pilattu iäksensä, jääpi yksinänsä istumaan, eli jos leikki onhänestä hyvää, jatkaa se sitä, (Kädellään lyöden otsaansa) HerraJeesus!
Rouva. Jumala varjele, rakas taivaallinen isä!
Miller. Kyllä siinä onkin varjelemista. Mitäs muuta se tuommoinentuulen-häntä sitten tarkoittaa juoksullaan? — Lapsi on kaunis —solakka — sievä jalalta. Sisus-värkki saa olla millinen tahansa. Siitäteissä vaimo-ihmisissä ei paljon pidetä lukua, kuinhan vaan on kauniskuori, kiiltävä nahka. Vaan jos herra juoksulainen vielä havaitsee,että sisällyskin on hyvä tytössä, — hoo, sitten se vasta oikeinponnistaakin sen perään, — enkä sitä ihmettelekään. Ihminen on ainaihminen. Se on varmaa.
Rouva. Lukisitpa ne ihmeen-kauniit piljetit, joita se armollinen herraalituisesti kirjoittaa tyttärellesi. V