E-text prepared by Tapio Riikonen
Muistoja sotamiesajoiltani
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1913.
Muistoja sotamiesajoiltani.
Onko reservimies sotamies?
Ensi ilta.
Kaksi rakastunutta.
Kolme sankaria.
Hyvä mies.
Tukio.
Yksi mies jälelle.
Kappale sisäharjotusta.
Parooni tulee.
Hallayö kasarmissa.
Öinen retki.
Muistoja sotamiesajoiltani.
Toisinaan, kun päivän paahtavimmassa helteessä seisottiin kuivallahiekkakentällä ja tehtiin kivääritemppuja uudelleen ja uudelleen jaaurinko suoraan paistaa porotti suojattomiin silmiin ja hiki valuipitkin kylkiä ja sääriä, tuntui tuo soturikomento kaikkeintuskastuttavimmalta, naurettavimmalta ja inhottavimmalta laitokselta,johon ihmisjärki voisi hairahtua. Taikka kun ihanimpana kesäiltana,nojautuneina kasarmia kiertävää aitaa vastaan, katsottiin päivän laskuametsän taakse ja muistettiin kuinka suloisia hetkiä nyt voisi viettääjos olisi omassa vapaudessaan, jos saisi istua jonkun viileän kuistinportailla ja laskea leikkiä toisten nuorten kanssa ja nauttiailtahetken herttaisuutta, — silloin tuli toisinaan kirastuksikin jasadatelluksi sen miehen muistoa, joka ensimäisenä keksi riistääihmisiltä heidän persoonallisuutensa ja vapautensa, tehdäkseen heistäkoneita sotamiehen muodossa.
Mutta ne viikot menivät, enkä jälestäkäsin kadu sitäkin kouluakäyneeni. Niiden viikkojen ajoilta on jäänyt niin monta huvittavaa jamuistettavaa pikkuseikkaa mieleeni, että nyt melkein voin käsittäämiten vanhoilla sotureilla vielä elämänsä ehtoolla voi olla nautintoamuistaissaan ja kertoessaan tapauksia entisiltä sotamiesajoiltaan.Totta tosiaankin, jos olisin runoilija, voisin kirjottaa kokonaisenrunovihon olostani reservikasarmissa, ja jos olisin hyvä runoilija,tulisi siitä mainio parodia "Vänrikki Stoolin tarinoista"; taikkakenties mieluummin kuusmittainen eepillinen runo kahdessatoistakirjassa. Toivottavasti joku vastainen Suomen suuri Runeberg ottaahuomioonsa tämän kiitollisen aiheen. Sitä odotellessani pyydän kaikessasuorasanaisessa, vaatimattomuudessani ystävällisiä lukijoita seuraamaanminua takaisin 33:nnen Suomen reservikomppanian kasarmiin, märehtimäänsieltä muutamia muistoja sotamiesajoiltani.
I. Onko reservimies sotamies?
Kerron "sotamiesajoiltani", vaikka minun kenties oikeammin pitäisikertoa vain "reservimiesajoiltani", sillä mielipiteet siitä, onkoreservimies sotamies, ovat tietääkseni erilaiset.
Ainakin "lähin päällikköni", ensi plutoonan toisen osaston päällikkö,tarkka-ampuja Makkonen, oli sitä mieltä että sotamies ja reservimiesovat aivan eri asioita, ja vaikka tuo tieto hieman lannistikunniantuntoani, kun näet minäkin olisin tahtonut kehuskella olleenisotamiehenä, — niin ketäpä reservimies uskoo ellei päällikköään.
Seikka oli näet semmoinen, että osastopäällikkö Makkosella eiollut velvollisuutta — tuskin oikeuttakaan — pitää niitä"sisäharjoituksia", joissa nämä soturielämän tärkeät arvoasteet tyystinja tarkoin opetetaan ylimmästä alimpaan saakka. Mutta hän halusi itseantaa alamaisilleen juuri siitä pienen erityisläksyn.
Hän oli näet, kuten jo mainitsin, pelkkä tarkka-ampuja, vaikkapäällikkönä olikin, ja tuo seikka tuntui häntä itseään hiukanhuolettavan. Jos olisi ollut edes jefreitteri, jos olisi ollut yksiainoa vaatimaton nauha olkapäillä, niin hän jo oli