Produced by Tapio Riikonen
Runosommitelmia ja suorasanaisia kokeita
Kynäillyt
Tampereella,Hj. Hagelberg, kustantaja.1888.
Runosommitelmia:
Suomenkielen asetusta odottaessa.
Laulujuhlassa.
Vapaus ja minä.
Miksi punastun!
Kalastaja.
Leivon laulu ja variksen.
Viatonta.
Tuska viel' on rinnassain.
Kun — — silloin.
Pois raittiusseurat!
Pois lapsellisuus.
Ne uinuivat onnestaan.
Kaksi kahdesti.
Kerta.
Kaihoisena hetkenä.
Laulajaiset.
Elämän alalta.
Eljaksen erehdys.
Iltalaulelma.
Kun luulin näkeväni tiedemiehen.
Suudelma ja korvapuusti.
Kesä-iltana.
Löyhkän-ajajat.
Silmänkääntäjä.
Suorasanaisia kokeita:
Kuinka tulin kansallismieliseksi.
Mistä syystä Heikin rakkaus jäi tunnustamatta.
Metsälammin lukkarista ja kuinka hän torvea soitti.
Keisari tulee!
"Elä, armas lukijani,
Hae sommitelmistani
Runon hurmaa lain."
Suomenkielen asetusta odottaessa.
Oi, tottahan taivahan Herra
Rukoukset on kuullut nuo,
Jotk' on kansamme rukoillunna,
Ja armonsa viimeinkin suo?
Hän itse kun kaunihin kielen,
Tuon rakkahan antanut on,
Ei salline, maass' omassansa
Kiel' oma ett' orjana on?
Ja eihän se myös ijankaiken
Lamass' oikeus olla saa…
Ain' ei toki tahtoa kansan
Käy kehnosti vastustaa.
Lie rangaistusaika nyt tullut,
Ett' oikeus voiton jo vie
Ja kahlehet orjuuden kätkee —
Se aika jo tullut nyt lie!
Ja sittenkös riemua raikaa
Ja kiitosta vain kajahtaa!
Ja mielet ne kevättä hehkuu
Ja juhlivi Suomeni maa!
Ja kansamme nuorena seisoo:
Sen toivojen aika nyt on —
Ja se vahvaks' itsensä tuntee
Ja on voimaa sill' elohon.
Vaan jos viel'ei — varjele Luoja!
Lopuss' aika jo vaivain ois…
Jos pettäisi hartahat toiveet,
Eikä voittaa oikeus vois…
Oi, jokohan haudalle silloin
Jalon kansamme käytäisiin…?
Tai eloon jos puoleks' se jääkin,
Sen… kuolisin… huokauksiin…
Laulujuhlassa.
Ja torvet siellä raikui
Ja kaikui laulelmat
Ja säveleet niin vienot
Taivaalle nousivat —
Ne huokui rukousta
Ja rakkautta maan,
Ne kertoi sankaruutta
Ja leikki riemuissaan.
Ja monen mielen veivät
Ne ylös muassaan
Ja yhtä monta loivat
Ne rintaa hehkumaan,
Mut yhtäkaikki tuntui
Kuin odotettu ois,
Kuin kaikk' ei vielä oisi,
Vaan jotakin on pois.
Ja viimein vaimo vanha
Ja ryppynaamainen
Jo lavalle nyt astui
Kerällä tyttären.
Ei heistä loistavuutta
Vois löytää etsien —
Niin seisoivatkin siinä
Kuin hieman pe