Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kertoeli
Onni Wetterhoff
Suomensi Aatto S.
Helsingissä,Werner Söderström,1889.
Saaristolaisemme täällä ylhäällä Itämeren pohjoisissa haaroissa onvoimakasta ja siveellistä väkeä. Monta mieluista muistoa on minullatallella seurustelustani näiden karaistuneiden, uljasten rantalaistenkanssa sekä Suomenlahden kauniissa saaristossa että Pohjanlahdenkarummilla rannoilla ja myöskin monessa paikassa Keski-Ruotsinsaarisilla rantamilla. Parikymmentä vuotta sitte oleskelin minä montavuotta Vaasan läänin pohjoisosassa ja väestö, jonka siellä opintuntemaan, on muistossani kunnioitettavimpana, kuin olen tavannutmissään maaseuduilla. Vaikka luonteen pääpiirteet suomea puhuvallaväestöllä syvällä sisämaassa ovat samat kuin ruotsia puhuvallaväestöllä rannikolla, niin jokainen, kuin oppii tuntemaan nämä seudut,kohta huomaa, että ruotsalaiset pitäjät ovat kehto, jossa se luonne onkehittynyt, joka erottaa Vaasan rannikon pohjalaiset kaikkein muidenSuomen seutujen väestöstä.
Luullakseni yleensä pidetään liian suurena n.s. herrasväensivistyttävää vaikutusta kansaan. Ihan varmaan se vaikutus on näissäseuduissa ollut hyvin vähäinen. Pikemmin tekee mieli olettamaankansan täällä vaikuttaneen suuresti niihin muutamiin herrasmiehiin,tuomareihin, nimismiehiin y.m., kuin näillä seuduilla on. Jos esim.kruununvouti koettaisi ylpeästi, halveksivasti tai juonikkaastikäyttää valtaansa, niin hän piankin huomaisi hyvin epämukavaksiolonsa tämän kansan parissa, jonka keskuudessa jokainen antaa javaatii kunnioitusta. Vanhemmat kohtelevat lapsiansa hellästi jakunnioittavasti, joka aikaisin juurruttaa luonteesen itsetuntoa javakavuutta.
Ehkä olen puolueellinen vertailuissani, kun itsekseni uskon, ettäkehitys, jonka Ruotsin ja Suomen kansat uskollisessa veljesliitossaovat taistelemalla saavuttaneet, on tehnyt heidät muista helpostihuomattavaksi eri sivistysalueeksi, jonka pääpiirteiden selvimpänätuntomerkkinä on talonpoikaisvapaus ja siitä kasvanut itsetunto sekätasa-arvoisuus lain edessä ja yhteiskunnassa. Vaasan läänin pohjalaisetovat niin hoitaneet sitä esi-isäin perintöä, että missään ei olesuurempaa siveellistä voimaa eikä karaistuneempaa kelvollisuutta kuinheillä.
Tällaiset olivat tunteeni edeltä päin, kuin päätin käydä tutustumassakuuluisiin hylkeen pyytäjöihin Vaasan ulkosaaristossa.
Käynti Vaasassa.
Syksy v. 1883 oli pitkä ja kaunis täällä ylhäällä pohjolassa, vaikkakyllä usein satoi. Minä olin viettänyt alkupuolen marraskuuta järvi-ja metsärikkaassa Ruoveden pitäjässä. Yhden ystävän ja pitkäaikaisenmetsästyskumppanin kanssa olin pitkillä vainuretkillä nauttinutmetsämiehen raitista elämää sen seudun saloilla. Etäällä keskelläsaloa annoimme toisillemme veljellisesti kättä jäähyväsiksi jaläksimme astumaan kumpikin omalle tahollensa, hän jatkamaan avarainkruununmetsäinsä tarkastusta, minä kiiruhtamaan Vaasan junaan Filppulanasemalle, jonne oli matkaa kaksi peninkulmaa. Minä saavuin Vaasaanmyöhään iltasella.
Seuraavan päivän käytin katselemiseen tätä Suomen kauneintapikkukaupunkia. Minua huvitti suuresti kauppatorilla kuunnellalähipitäjien monia murteita. Minä koetin löytää joitakuitasaaristolaisia, mutta kaikki, joilta kysyin, olivat mantereelta. Moneenvuoteen en ollut tavannut muiden seutujen kuin Hämeen maalaisia. Eriluonteet näkyivät sen tähden sitä selvemmin. Ajatteleva hämäläinen onhiljainen ja hiljapuheinen