E-text prepared by Tapio Riikonen
Virolaisen runoilijattaren Koidulan elämä
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1915.
Esipuhe.
Johdanto.
Hämärä.
Tähdenlento.
Murros.
Hiljainen kohtalo.
Esipuhe.
Ryhtyessäni syksyllä vuonna 1911 keräämään aineksia virolaisenrunoilijattaren Koidulan nyt valmistunutta elämäkertaa varten, olipäävaikeutena kaikkien varsinaisten esitöitten puute, elämäkerrallistenainesten ollessa vielä täydellisesti hajalla, lukuunottamatta EestiKirjanduse Seltsin (Virolaisen Kirjallisuuden Seuran) toimestajulkaistua Koidulan ja Kreutzwaldin kirjevaihtoa. Olen sentähdensuuressa kiitollisuuden velassa kaikille lukuisille yksityisillehenkilöille, jotka ovat helpoittaneet työni alkuastetta. Ennen muitapyydän saada lausua hartaimmat kiitokseni Koidulan langolle, tohtori,tod. valtioneuvos H. Rosenthal'ille Tallinnassa, joka suurellaauliudella antoi käytettäväkseni sekä erinomaisen muistinsa säilyttämättiedot että useat hallussaan olevat, teokselleni korvaamattomatperheasiakirjat, kirjeet ja valokuvat.
Samoin pyydän saada julkisesti esiintuoda kiitollisuuteni seuraavillehenkilöille: Koidulan tytär, neiti Hedvig Michelson, veljet,painoasiaintarkastaja Harry Jannsen (k. v. 1913) ja lääketieteentohtori Eugen Jannsen, valtion arkeologi J.R. Aspelin (k. v. 1915),kirkkoherrat J. Bergmann, M.J. Eisen ja W. Eisenschmidt, kirkkoherranrouva Eugenie Hurt, rouva J. Jakobson, sanomalehdentoimittaja A.Jürgenstein, kirkkoherrat M. Jürmann ja R. Kallas (k. v. 1913),opettaja M. Kampmann, kirkkoherra J. Kerg, herra Aug. Krug, runoilijaFr. Kuhlbars, kirkkoherra M. Lipp, lyseonopettajan rouva EmilieLundmann, rouva E. Nieländer-Aspe, herra Carl Niggol, rouva AnnetteRaid, kirkkoherra W. Reiman, neiti Marie Rosenthal, neiti Lilly Suburg,kirkkoherra M. Suigussaar, maisteri C.G. Swan, kirjailija K.E. Sööt, —sekä kaikille muille, jotka tavalla tai toisella, suullisesti taikirjallisesti antamiensa tietojen kautta ovat olleet avuksi työssäni.Paitsi sitä on minun kiitoksella mainittava, että Eesti KirjanduseSeltsin arkisto on työni kestäessä ollut minulle avoinna.
Tartto, Kallaste, 1915.
Aino Kallas.
Johdanto.
Kansat, samoin kuin ihmiskuntakin, tarvitsevat henkisen elämänsä tueksivertauskuvia, symboleja, joihin keskittyy heidän voiman ja kauneudenkaipuunsa. Nousuaikoina, henkisten liikkeitten ajanjaksoina, jolloinmuuten liikkumattomat pohjakerroksetkin järkkyvät, olkoon liikkeetsitten uskonnollisia, kansallisia tai yhteiskunnallisia vaistojaherättäviä laadultaan, tapaa syvempänä kuin muulloin symbolin tarpeen,kaipuun nähdä ilmaa ja ihmisiä sähköittävä aate ruumiillistuneena.Syntyy sankareita, joko todellisuudessa tai kansan mielikuvituksessa.Syntyy henkilöitä, joitten henkinen kokoonpano on keskitetympi,persoonallisuuden voimasäteily vahvempi kuin tavallisina aikoina,henkilöitä, jotka ovat murtautuvan uuden aatteen voimakoneistona,joitten agitatorinen, sähköllä kyllästetty olemus on luotu syviä rivejäsytyttämään. Mitä heidän sankarikuvastaan puuttuu, sen korvaa kansanluova mielikuvitus. Inhimilliset heikkoudet karisevat pois,yksilölliset ominaisuudet yleistyvät kaikille yleisiksi, tyypillisiksi,kansan aina runollisen hyperbolin päästessä käytäntöön, jokasyvimmältään ei ole muuta kuin hämärä, sisäinen pakko luodailmaisumuoto itselleen, tarve nä