E-text prepared by Tapio Riikonen
Kolminäytöksinen näytelmä
Kirj.
Jyväskylässä,K. J. Gummerus Oy,1916.
Taneli Korpela, talollinen.Katri, hänen vaimonsa.Heikki, heidän poikansa.Vilma.Jere.
Korpelan pirtti. Vasemmalla ovi peräkamariin ja oikealla ulos japorstuakamariin. Peräseinällä kaksi akkunaa.
JERE (pukeutuneena pyhävaatteisiinsa, harjaa takkinsa rintapieltäakkunan luona. Hetken kuluttua tulevat isäntä ja emäntä vasemmalta.)
EMÄNTÄ. No joko sinä pian olet valmis lähtemään?
JERE. Kyllähän minä. Tuota tahran roikalettahan minä tässä enää —
EMÄNTÄ. Mene pakariin ja pyydä, että Vilma puhdistaa sinun takkisikahvilla.
JERE (menee oikealle).
ISÄNTÄ. Jos me sentään jättäisimme sen kirjeen lähettämättä.
EMÄNTÄ. Lähettämättä? Mitä sinä höpiset?
ISÄNTÄ. Sitä minä vaan meinaan, ettei se Heikki kumminkaan sinuntuumiisi suostu.
EMÄNTÄ. Saadaanpa nähdä.
ISÄNTÄ. Et sinä sitä poikaa noin vaan oman mielesi mukaan kääntele.
Kukatiesi hänellä on omia aatoksia.
EMÄNTÄ. Tässä asiassa hänellä ei saa olla niitä.
ISÄNTÄ. Pyh!
EMÄNTÄ. Sano sinä mitä haluat, mutta minä luotan Heikkiin.
ISÄNTÄ. Heikki viis välittää Honkalan tyttärestä.
EMÄNTÄ. Miks'ei välittäisi. Onhan siinä välittämistä.
ISÄNTÄ. No on niin, mutta olethan sinä jo monasti Heikin mielenhuomannut. Ainahan se on pujahtanut ovesta pellolle, ennenkuin sinäedes kunnolla olet päässyt juttuasi alkamaan.
EMÄNTÄ. No entäs sitten! Pujahtaa minun puhuessani, mutta pujahtaneeko
Honkalan Kertun vierestä.
ISÄNTÄ. Jätä sinä vaan ne hommasi. Ei sitä nykymaailman aikaan vaanniin ihmisiä naiteta kuin ennen.
EMÄNTÄ. Ei sinun kalloosi näy mitään juuttuvan. Tätä minä olensaarnannut jo Herra ties kuinka kauan ja sinä vielä vaan puhut noin.Nytkö minä jättäisin kaikki, kun vihdoinkin olen saanut asian vauhtiin.Honkalaisten kanssa olen puhunut jutun kypsäksi, Kertun mieltä olensyrjäteitä kuulostellut. Hän on lapsesta asti pitänyt Heikistä. — Jaonhan siinä pojassa pitämistäkin! — Nytkö minä lopettaisin. Ehei! Jerevieköön kirjeen Honkalaan.
ISÄNTÄ. Kyllähän se lahja olisi, jos meidän joukko siihen Honkalaantaas käsiksi pääsisi.
EMÄNTÄ. Ja Heikki sitä osaisi asuakin. Ei se hänen kädestään koskaanvasaramarkkinoille joutuisi.
ISÄNTÄ. No, no, muori. Kyllähän minäkin sitä asuin, mutta kun minä. —
EMÄNTÄ. — Olen sellainen tyhjäntoimittaja.
ISÄNTÄ. So, so, älähän nyt! Nääs se oli sillä lailla, että kun —
(Vaikenee Jeren tullessa.)
JERE. No nyt minä sitten olisin valmis vaikka lähtemään.
EMÄNTÄ. Annahan, ukko, se kirje Jerelle. (Isäntä antaa kirjeen.) Kunsinä tulet kirkonkylään, viet sinä heti ensi työksesi tämän kirjeenHonkalan emännälle ja sanot hänelle paljon terveisiä minulta. — Sittensinä menet leipurille ja tilaat sokerikakun ja pikkuleipiä. Ne saasitten lähettää kirkkoväen mukana meille. Kauppiaalta sinä tuot kolmekiloa kahvia ja saman verran palasokeria ja — mitäs minun vieläpitikään tuottamani?
...