10
Kirj.
Eero Eerola
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Oy,1911.
Maahengen uskossa.
Maa sekä maamies.
Olkaa maalle uskolliset, veljeni.
Metsähenki.
Metsässä.
Hautausmaa.
Puniken uni.
Mustikki.
Sepän Kaunikki.
Fiina.
Mitä Kankaanpään Malakias pääsiäisenä päätti.
Miten Heiskas-Taavetin talo nousi.
Kuosmasen kaalikset.
"Maahenki".
Seppälän Aapo.
Maahengen uskossa.
Aikana, jolloin ihmisjärjen hurjalle lennolle alkaa näyttää milteikaikki mahdolliselta, jolloin keksijäneron terävä huomio tunkeekirkkaana säteenä luonnon jumalallisten voimien valtakuntaan, niinaikana, jolloin ei ainoastaan inhimillinen aatos korkeuksia kiidä,vaan jopa ihminen itsekin omilla luomillaan koneilla todella lentääavaruudessa, lintuna liihoittelee ihanissa ilmoissa, aikana sellaisenapyrkii useinkin pohja ja kivijalka unohtumaan. Ollaan kuin suuren,hirvittävän korkean pilvenpiirtäjän katolla, tutkitaan katto, kestääköse, mutta onko perustus laskettu kalliolle, onko kivijalka pettämätön,sitä tuskin kukaan enää muistaa ajatella.
Lukemattomat oudot ja hämmästyttävät keksinnöt kaikilla aloilla, ovatviimeisinä vuosikymmeninä temmanneet elämän pyörän entistään paljonkiivaampaan vauhtiin. Ne ovat suorastaan mullistaneet entiset elämäntavat ja menot. Pyrkimys elämän onneen — sitä kohtihan ihmiskuntaaina on tavoittamat — ei ole enää pyrkimystä astumaan yli omankynnyksen, ihmisen korkeimpana onnena ei enää ole herttaisa, kotoinenrauha, kodin tunne oman alla orsihirren, vaan paljon näkyvämpi,paljon kouraantuntuvampi on nyt elämän arvon mittaaja. Ja sen uuden,kovan ja häikäisevän kaikkivaltiaan nimi on — raha. Jota enemmänsitä alkaa liikkeeseen joutua, jota helpommaksi sen saaminen käy,sitä suuremmaksi kasvaa halu sen tavoittamiseen, ja sitä suurempiaja mahtavampia kansanliikkeitä ja luokkataistelulta se näyttäänostavan. Ja sen houkutus on aiheuttanut arveluttavia muutoksiayhteiskunnassa, varsinkin eri elinkeinojen väliseen suhteeseen. Kauppa,teollisuus ja keinottelu riistävät työvoiman maanviljelykseltä,jossa ei irtainta rahaa niin paljon liikutella. Niiden houkutellessakeksittiin yht'äkkiä maatyön suunnaton raskaus ja maanviljelyksenkannattamattomuus. Suomen suot odottavat kuivaajia, Suomen korvetkääntäjiä ja takaavat vielä miljoonille asukkaille varman jokapäiväisenleivän. Ja kuitenkin pakkautuu suuret joukot maatyöväestöä kaupunkeihinja tehdaspaikkoihin vaikertelemaan "työnpuutetta"! Ei suinkaan seosoita ihastusta maanviljelykseen! Ei, maahenki on sairasvuoteellaan.N.k. yleinen mielipide ei tätä sairasta suinkaan nostanut ole,se on aina pyrkinyt katselemaan sitä herrahtavasti, vähän niinkuin"ylhäältä päin" ja puhuttelemaan sitä niinkuin ainakin yksinkertaista,hyväntahtoisentuhmaa "moukkaa". Eikä sen, maahengen, omassakaan talossakaikki kynnykset puhtaita ole, itse maalaisväestön maataomistavassakinosassa havaitaan maatyötä halveksivaa henkeä. Moni talonpojan poika onollut hyvinkin herkkä heittämään kirveen ja kuokan, ja samaten tytärlypsinkiulun, kun on ollut vähänkin vihiä jostain muusta työstä jokoomassa tai vieraassa maassa. Se on enemmän vetänyt, vaikka se ehkäonkin ollut ainoastaan hetkellistä ja lyhytaikaista. Se on sittensaattanut jättää tekijänsä lakoissa ja työnseisauksissa nääntymäänja katkeroitumaan yhteiskuntaa kohtaan. Kokonaan toisellaisissaolosuhteissa, uuden elämän viekoittavissa pyörteissä kadotetaanlopulta siveellinen tarmokin. Näin syntyy yhteiskunnallinen kurjuus jarappeutumi