Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Aika- ja luonnekuvaus Kuningatar Kristiinan ajoilta
Kirj.
Suomentanut
Th. Hahnsson
Helsingissä,G. W. Edlund,1890.
Kuopion Uusi (Gust. Bergroth'in Lesken) Kirjapaino.
Vulgata.
1. Talviyö.
2. Yön lapset.
3. Satulaton ratsastaja.
4. Karjan pappilassa.
5. Tuurholma.
6. Cannabis.
7. Salaliitto ja tapaaminen.
8. Kreivin aikaan.
9. Wittstockin muisto.
10. Uiva lastu.
11. Olkirasia.
12. Turun akademia.
13. Toinen lastu.
14. Ruotsalainen Leonidas.
15. Neunburgin viimeinen päivä.
16. Kullattu Ruben.
17. Keisarin edessä.
18. Seikkailuja Böhmissä.
19. Tunnettu.
20. Tappelun edellä.
21. Toinen tappelu Breitenfeldin luona.
22. Tähti.
Vulgata.
Tuskin neljääkymmentä vuotta enempää on kulunut siitä, kuinoppikoulut Suomessa olivat melkein yksinomaan papiksi pyrkiviävarten. Latina kuohui ylinnä ja sen pohjasakona oli kreikkaja heprea. Ylempien luokkien tuli kääntää Uuden testamentinalkukirjoitukset kreikasta ruotsiksi, ja latinaksi, jos oikeinoppineeksi tahdottiin. Ja mikäpä hyöty oppilailla tästä oli?Raamattua, tuota kirjojen parasta, he eivät suinkaan oppineetrakastamaan, se päin vastoin kävi heille rasittavaksi läksyksi. Eitutkita elämän tärkeimpiä totuuksia käsipampun uhalla. KreikkalaisenUuden testamentin laita oli sama kuin koulujen pakollisenkirkonkäynnin; onneton se, joka ei jumalanpalveluksen loputtuataitanut kouluhuoneessa kertoa saarnan sisällystä! Kun se onnellinenaika koitti, jolloin poika koulutomusta vapaaksi pääsi, niin hänhuokeasti huoaten ajatteli: Jumalan kiitos, ett'ei minun enääntarvitse kirkkoon mennä!
Kun pitkittä mutkitta suorastaan käänsi kreikkaa latinaksi, niinsiinäpä opin-näyte, joka esi-isille kelpasi! Vaan koska tämä tehtävätoisinaan oli sangen vaikea, kävin minä toivehikkaassa 13 vuodeniässäni erittäin iloiseksi, kun eräänä päivänä satuin löytämäänunohdukseen joutuneen hyllyn romujen joukosta vanhan latinankielisenraamatun. Sepä vasta aarre! Ei hätäpäivää enään! Siinähän nyt olikäännös.
Minä rupesin tutkimaan tätä kallis-arvoista kirjaa. Se eiulkomuodoltaan ollut juuri miellyttävä: keltaisenharmaa,vuosikausien kuluttama. Vanhoine puukansineen, nahkaselkineen sekämessinkiheloineen ja hakoineen se varmaankin painoi puoli leiviskää.Kummallisia koristeita oli sen kansiin leikattu: Moses ja kymmenetkäskyt, David harppuineen, Neitsyt Maria polkien maapallon ympärikiertelevän käärmeen päätä. [Katolilainen kirkko on väärentänyt 1Mos. 3:15 sillä tavoin, että se on vaimo eikä vaimon siemen, jonkasanotaan polkevan käärmeen päätä.] Kannet olivat aikoinaan olleetkorukannet, mutta se aika ei ollut eilispäivänä, sillä tuossapuhtaana säilyneessä nimilehdessä näkyi selvästi painettuna: LugduniBatavorum (Leyden) anno Domini MDLXX (1570).
Tämä oli siis tuo oikea-uskoinen roomalais-katolilainen raamattuainoassa hyväksytyssä latinalaisessa asussaan, versio vulgata,tahi kuten sitä tavallisesti kutsuttiin, vulgata, tuo yhteinen,vaikka raamattua ei yleensä muut saaneet lukea, kuin kartinaalit,papit ja munkit. Koulupoikakin s