Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen

TOM SAWYER

Koulupojan historia

Kirj.

MARK TWAIN

Suomensi —a —ll

K. E. Holm, Helsinki, 1879.

Helsingin Kirjapaino-Yhtiön kirjapainossa.

ENSIMÄINEN LUKU.

"Tom!"

Ei vastausta.

"Tom!"

Ei vastausta.

"Alkaapa kummastuttaa mihinkä se poika katosi? Tom, kuuletko sinä!"

Vanha rouva vetäsi silmälasinsa alemmas nokkavarrelle ja katseliniitten yli ympäri huonetta; sitte nosti hän ne otsallensa jatirkisteli niitten alaitse. Harvoin ja tuskinpa milloinkaan katselihän niin vähäpätöistä kun yhtä poikaa niitten läpi, sillä nämä olivathänen juhlalasinsa, hänen ylpeytensä, joita hän piti koristuksen,eikä tarpeen vuoksi: senpätähden olikin se yhden tekevä vaikka olisitirkistellyt reijistä pesän luukuissa. Hetkisen aikaa näytti hän olevanhämillänsä ja sanoi tämän jälkeen, ei kiivaalla, vaan kumminkin niinkovalla äänellä että huonekalut kuulivat sen:

"Niin, minä vannon, että jos minä saan sinut käsiini, niin minä —"

Hän ei lopettanut ajatustansa, sillä tällä ajalla oli hän kuukistaunutalas ja kolisteli luudan varrella sängyn alusta, vaan sieltäpä eitullut esiin muuta kuin kissa.

"Ei karvaakan näy koko pojasta."

Hän meni ovelle, joka sattui olemaan auki, katseli siitä kartanollaolevaa omena- ja kirsimarja-pensaikkoa, vaan Tom'ia ei näkynytsielläkään. Nyt kohotti hän äänensä siihen määrään että se kuuluisietemmäksi ja huusi:

"To-o-o-o-m!"

Samalla kuuli hän takanansa vähäisen kolinan ja ennätti kääntäytyä niinhyvissä ajoin että sai erään pienen pojan takinhelmoista kiinni.

"Ahaa! Tätäpä piilopaikkaa en muistanutkaan. Mitä sinä siellä olettehnyt?"

"En mitään."

"Et mitään! Siltä näyttää kätesi ja suuskin. Mitä poikamaisuutta tuoon?"

"Enpä tiedä, tätini."

"Hyvä, vaan minäpä tiedän, minä. Se on hillaa, se on sitä, jota se on.Kaksikymmentä kertaa olen minä sanonut sinulle, että jos et sinä annahillan olla rauhassa, niin tulen minä olemaan se, joka opettaa sinutpysymään aisoissasi. Anna tänne tuo vapa tuosta!"

Vapa alkoi vinkua. Asema ei ollut ainoasti vaarallinen, vaanepätoivon-alainen.

"Voi, katsokaas taaksenne, täti!"

Vanha rouva kiepsahti ympäriinsä varjellen hameitansa vaaralta, japoika pujahti samassa silmänräpäyksessä tiehensä, kiipesi korkeallelauta-aidalle ja hävisi sen toiselle puolen. Täti Polly seisoi hetkisenhämmästyksissään, ja purskahti sitte sydämmelliseen nauruun.

"Nyt sen hiisi vei koko pojan! Enkä minäkään tuommoisesta jo voitulla viisammaksi. Kuinka monta kepposta eikö ole hän jo minulletehnyt, että olisi nytkin pitänyt ymmärtääkseni? Vaan vanhat narritovat myöskin suurimmat ja kukapa se vanhan koiran opettanee istumaansanoo sananlasku. Hyvä Jumala kuitenkin, hänellä ei ole samat vehkeetmilloinkaan kahtena päivänä perätysten, ja kukapa voisi aavistaa,mitä vasta tapahtuu? Hän näyttää tietävän aivan tismalleen kuinkakauan hän voi vaivata minua, ennenkuin suutun, ja hän tietää, ettäjos hän saa minut vähänkin hillitsemään vihaani eli nauramaan, niinon kaikki yli ja ett'en minä voi antaa hänelle yhtääkään sätkäystä.Herra tietköön ett'en minä täytä velvollisuuttani tätä poikaa kohtaan;se nyt on totinen tosi, niinkuin

...

BU KİTABI OKUMAK İÇİN ÜYE OLUN VEYA GİRİŞ YAPIN!


Sitemize Üyelik ÜCRETSİZDİR!