Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
Kirjoittanut
Heikki Kenttä [Valter Juva]
Ensimmäisen kerran julkaissut
Kustannusosakeyhtiö Otava 1915.
1.
Olin kaiken kesää viipynyt Helsingissä fysikaalisia ja kemiallisiatutkimuksiani varten, kun heinäkuun loppupuolella sain ystävällisenkutsun tulla sorsanajoon Savoon, tilanomistaja O. E. Malmfeltin suureenkartanoon. Pitkä, ruohoinen lahdenpohjukka, kaisloineen jarantakortteineen pistäytyy Holman ja Lahisten kartanoiden väliin. Joviime kesänä vietin toista viikkoa Holmassa ja opin pitämään arvossanäitä erinomaisia sorsamaita.
Isäni ja Malmfelt olivat aikoinaan olleet hyviä ystäviä. SetäMalmfeltilla oli tytär, Signe, johon olin tutustunut jo edellisenätalvena Helsingissä. — Voi meitä, tieteen orjia!
Ei siis muuta, — pyssyt ja ampumavarat kuntoon, metsästyspukutyrolilaiseen reppuun, vierasvaatteet keltaiseen nahkalaukkuun ja miesmatkaan ystävälliseen Savon-perheeseen.
Savo on tunnettu suurista aatelistiloistaan, maanviljelijäinvieraanvaraisuudesta ja komeasta elämästä. Puhdasverisessä savolaisessatilanomistajassa luulisi yleensä aina olevan suurisanaistakerskaavaisuutta ja suupalttiutta. Mutta jospa niinkin, — Malmfelt tekitässä suhteessa kylläkin silmiinpistävän poikkeuksen. Hänen kunniansapiili syvemmällä. —
Kun illalla saavuin taloon, paria tuntia ennenkuin vesilintujenmetsästysaika oli yöllä alkava, niin täällä jo pitäjän arvohenkilötolivat koossa, metsästystamineissaan, pyssyineen ja koirineen.Kehuskeleva, isoääninen seurue, jonka väittelevä puhelu kuului avoimestaikkunasta pihalle. Paikkakunnan vanha perintätapa vaati, että sorsanajooli pantava alkuun Holman rannasta.
Malmfeltin perhe otti minut mitä ystävällisimmin vastaan. — "Emme enääosanneet toivoakaan tohtoria tänne."
Rouva Malmfelt oli hieno vallasnainen, ylhäissukuinen ja vieläkinerinomaisen kaunis. Hänellä oli kasvoissaan jotain etelämaista sävyä.
"Ilo on kokonaan minun puolellani."
"Tohtori Pohjamo on jalo metsämies Herran edessä. Hän tulee meilleainoastaan viattomia sorsaraukkoja tappamaan."
Tytär tuli äitiinsä. Hän oli tummatukkainen tyttö, jonka profiilistakannatti nähdä yksinäisyydessä unta. Tähän tuli lisäksi jotainerikoista, Signe neidin kasvoissa olivat ihmeellisellä tavallasulautuneet yhteen etelän hehku ja pohjan heleä ihonväri. Hän olivilkas, vienon kuulas tyttölapsi, joka luonnonraikkaudellaan oli hetiensi päivästä, jo toista vuotta sitten, suorastaan hurmannut minut.
Malmfelt itse oli pitkä ja roteva, vaaleaverinen herra. Pehmeät,keltaiset viikset, korkea pyöreä otsa, pysty nypykkänenä ja voimakasleuka. Hyväntahtoisen leikillinen ilme eli aina hänen kasvoillaan.Hänessä oli melkoinen määrä tyyntä huumoria, ja hermosto ei varmaanollut koskaan häntä kiusannut. Teki hyvää yksin jo nähdä tämä perätiterve maapatroona. Ei sopinut kieltää, — jokin isottelevaaito-savolainen luonteenpiirre hänessä varmaankin oli. Muuten parhaitamiesten miehiä.
Kohteliaisuuksien vaihtoon ja pistosanojen vastaanottoon ei ollutpaljonkaan aikaa. Isäntäni vei minut huoneeseeni, yläkerranpuutarhanpuoleiseen otsikkokamariin. Metsästyspukuun puettuna olin pianalhaalla muiden metsästäjien seurassa.
Pitäjän herroista, joista useimmat jo tunsinkin viime kesästä, olikaikin puol