Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Jalmari Finne
HelsingissäKustannusosakeyhtiö Otava,1916.
Kun Kiljusista piti tehtämän elokuvia
Kiljusen poikain posetiivi ja marakatti
Kun Kiljuset leipoivat
Kun Kiljuset olivat ravustamassa
Kiljusen herrasväen kukko
Kiljusen pojat koulussa
Kiljusen poikien jouluaatto
Kun Kiljusista piti tehtämän elokuvia
Kankkusen suuri elokuvayhtiö tahtoi ottaa Kiljusista elokuvianäytelläkseen sitten niitä ympäri maata. Käännyttiin suorastaanherrasväen puoleen ja pyydettiin heitä esiintymään. Arvaahan sen, ettänämä ilahtuivat aivan tavattomasti tällaisesta huomaavaisuudesta. Hevakuuttivat, että kyllä he tekevät kaiken, mitä käsketään ja lupaavatolla niin hiljaa kuin mahdollista. Mutta eihän se laisinkaan olluttarkoitus. Heille selitettiin, että heidän piti juuri nimenomaan pitääkiirettä ja touhua. Kyllähän he sellaiseenkin suostuivat aivanmielellään.
Kun sitten herra Kankkunen pyysi heitä esiintymään muutamissa kaikkeintunnetuimmissa seikkailuissaan, niin isä Kiljunen lausui:
— Minä en ymmärrä, mitä te niitä tahdotte kuvata, eihän niissä olemitään erikoista, on vain meidän herrasväen tavallista elämää.
Siinä sitten puheltiin ja päätettiin, että kuvattaisiin ensiksi heidänensimmäinen Helsingin matkansa. Tämän päätöksen tehtyään läksi herraKankkunen hommaamaan kaikki valmiiksi.
Kun Helsingissä levisi tieto, että Kiljusista tehdään siellä elokuva,niin syntyi tavaton levottomuus. Valtuusto kokoontui erikoiseenistuntoon, jossa vallitsi aivan myrskyinen mieliala. Valtuusto eimitenkään tahtonut suostua koko hommaan, pitäen sitä suorastaanyleiselle turvallisuudelle vaarallisena.
Asiasta neuvoteltiin poliisilaitoksen, maaherran ja valtioneuvostonkanssa. Päätökseksi tuli, että ennenkuin mitään elokuvausta sallitaanKiljusen herrasväestä, olisi Helsinki ensin tyhjennettävä asukkaista.Ja nyt kaikki herrat ryhtyivät laskemaan, mitä tämä tällainen hommatulisi maksamaan.
Tänä aikana Kiljusen herrasväki valmistui tehtäväänsä ja urheili jokapäivä, ollakseen oikein ketteriä. Isä Kiljunen opetteli hyppäämäänkorkeushyppyä. Hän saavuttikin viimein siinä sellaisen taituruuden,että hän voitti kaikki Suomen ennätykset ja näytti jo melkein siltä,että maailmanennätyskin olisi vaarassa. Äiti Kiljunen harjoitti sadanmetrin juoksua. Pihalle laitettiin sileä rata häntä varten ja täällänähtiin hänen nyt ravaavan puettuna aivan samanlaiseen urheilupukuunkuin Hannes Kolehmaisellakin on. Ja hän juoksi lopulta sellaisellanopeudella, että urheilumaailmassa se alkoi herättää huomiota japäätettiin pyytää äiti Kiljunen ottamaan osaa seuraaviin Helsingissäpidettäviin kansainvälisiin kilpailuihin. Äiti Kiljunen oli hyvin ylpeäja sanoi:
— Kun minä sinne tulen, niin kyllä minä annan päihin kaikille sadanmetrin juoksijoille.
Tämä uhkaus tuli tietoon urheilumaailmassa ja herätti suurtalevottomuutta.
Tänä aikana olivat herrat laskeneet, mitä Helsingin tyhjentäminentulisi maksamaan, ja kun oli kuultu rautatiehallituksen mielipidettäsiitä, voisiko saada niin paljon junia ja mitä ne tulisivat maksamaan,niin ilmoitettiin, että menot nousisivat kahteenkymmeneen miljoonaan.Tähän ei laskettu niitä menoja, jotka syntyisivät siitä, että kokosotalaivasto varmuuden vuoksi oli tuotava Helsingin satamaan.
Herra Kankkunen kiljaisi melkein yhtä kovaa kui