E-text prepared by Tapio Riikonen

VALTIOVIISAS KANNUNVALAJA

Viisinäytöksinen komedia

Kirj.

LUDVIG HOLBERG

Suomentanut Larin-Kyösti

K. Kaatra, Tampere, 1908.

HENKILÖT:

Herman Bremeniläinen, kannunvalaja.
Geske, hänen vaimonsa.
Engelke, heidän tyttärensä.
Antonius, pyöräntekijä, Engelken kosija.
Henrik, kannunvalajansälli.
Anneke, palvelustyttö.
Poika.
Toinen poika.
Gert, turkkuri, |
Frans, veitsiseppä, | Collegium politicumin jäseniä.
Siivert, tullivartija |
Jens, oluenlaskija,
_Riku, harjantekijä.
Sanderus |
_Abrahams, | vale-raatiherroja.
Kristoffer, |
Jaakko, | heidän palvelijoitaan.
Kaksi lakeijaa.
Eräs palvelustyttö.
Rouva Abrahams, |
Rouva Sanderus, | luuloteltuja henkilöitä.
Kolmas raattherranrouva, |
Arianke, sepänvaimo.
Kaksi asianajajaa, |
Eräs mies, | luuloteltuja henkilöitä.
Eräs akka, |
Petteri, kannunvalajansälli.
Hatuntekijäin ammatinvanhin, |
Ammatinvanhimman vastapuoli, | luuloteltuja henkilöitä.
Lakeija.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

ANTONIUS. Sydämeni on ihan kurkussa, sillä minun täytyy puhutellamestari Hermania ja pyytää vaimokseni hänen tytärtänsä, jonka kanssa jokauan olen ollut salakihloissa. Kaksi kertaa olen jo ollutkosintamatkalla, mutta olen aina kääntynyt takaisin. Tekisinpä nytkinsamoin, jollei hävettäisi ja jollen pelkäisi saavani toria äidiltäni.Arkuus on minussa luonnonvika, jota ei ole helppo voittaa. Joka kertakun aion kolkuttaa oveen, on ihan kuin joku pidättäisi kättäni. Mutta,hei, Antonius, reipas mieli on puoli ruokaa; ei auta, tehtävä mikätehtävä. Minun täytyy ensin hiukan siistiä asuani, sillä sanotaan, ettämestari Herman on käynyt hiukan koppavaksi viime aikoina. (Hän riisuukaulahuivinsa ja sitoo sen uudestaan, ottaa kamman taskustaan ja sukiitukkaansa, harjaa kenkiään.) Luulenpa, että minä nyt olen mukiinmenevä;nyt minun täytyy koputtaa. No, niin totta kuin olen rehellinen mies,tuntuu taas ihan kuin joku pidättäisi kättäni. Hei, kuraasia vaan,Antonius! Tiedänhän, ettet mitään pahaa ole tehnyt. Eikähän tuosta senhullumpaa tule kuin rukkaset.

(Koputtaa.)

TOINEN KOHTAUS.

HENRIK (syöden voileipää). Servitöör, mestari Antonius! Ketä tahdottetavata?

ANTONIUS. Tahtoisin tavata mestari Hermania — jos hän on yksinkotosalla.

HENRIK. Kyllä maar, hän on vihdoin viimeinkin yksin, mutta hän istuulukemassa.

ANTONIUS. No sitten hän on jumalisempi kuin minä.

HENRIK. Jos tulisi sellainen asetus, että _Herculus_romaaniakäytettäisiin postillana, niin luulenpa, että hän voisi saarnatakin,kun niiksi tulisi.

ANTONIUS. Mutta ehtiikö hän työltänsä lukea sellaisia kirjoja?

HENRIK. Huomatkaa se, että isännälläni on kaksi ammattia: hän on sekäkannunvalaja että politikoitsija.

ANTONIUS. Niillä on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa.

HENRIK. Saman huomion mekin olemme tehneet, sillä jos hän tekee jonkintyön,

...