E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Tiitus
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1917.
Hra Kenonen lähtee aivan odottamatta pitkälle matkalle, jolta hänkuitenkin yhtä odottamatta palaa takaisin
Oli lämmin alkukesän iltapäivä, mutta hra Kenosen asunnossaFredrikinkadun varrella maamme pääkaupungissa vallitsi kuitenkinolosuhteisiin katsoen verraten tyydyttävä ilmasto, sillä toisellapuolen katua oleva kasarmimainen viisikerroksinen kivimuuri loivarjonsa juuri hra Kenosen ikkunoihin, ehkäisten auringonsäteiltäpääsyn m.m. siihen rauhoitetuksi julistettuun pyhättöön, jonkaavoimesta ikkunasta sikarinsavukiekurat hiljalleen ja hätäilemättäpurjehtivat pois kunnioitettavan aiheuttajansa, hra Kenosen lähimmästäympäristöstä, ja jossa mainittu kunnioitettava henkilö, hra AukustiBartholomeus Kenonen, leposohvallaan sulatteli yhtä maukasta kuinvoimakastakin päivällistään.
Oli, niinkuin sanottu, lämmin iltapäivä, josta syystä hra Kenonenloikoilikin leposohvallaan paitahihasillaan ja sukkasillaan. Hän olinukahtanut puolen tuntia sekä herännyt erinomaisesti virkistyneenä niinhengen kuin ruumiinkin puolesta, ja nyt hän, ei enää aivan selällään,mutta ei ihan kyljelläänkään maaten tutki suurella mielenkiinnollalaajahkoa, onnistuneilla valokuvilla kaunistettua matkakertomustaEtelä-Euroopasta, hymähdellen silloin tällöin puoliääneen itsekseenja vaipuen lopuksi haaveiluihin, jollaiset eivät usein hänenkäytännöllistä, todellisuuden varmalla ja vankkumattomalla pohjallapysyvää ajatustaan askarruttaneet.
Miten hra Kenosen ajatus tällä kertaa liittyi ajatukseen, mielikuvamielikuvaan, sitä voisi tuskin hra Kenonen itsekään tarkemmin selittää,ja vielä vähemmän sitä, miten nämä ensin irrallisina haihattelevathaaveet, mielikuvat ja ajatukset äkisti kokoontuivat yhdeksi ryhmäksi,sulautuivat toisiinsa, jähmettyivät kiinteäksi kokonaisuudeksi jakiteytyivät varsin merkilliseksi päätökseksi nopeudella, jonka täysinuskoo ja käsittää vain se, joka henkilökohtaisesti tuntee tämänsuuripiirteisen miehen ja hänen erinomaisen päättäväisyytensä elämänratkaisevissa käännekohdissa.
Hra Kenosen sisässä, hänen toimeliaassa henkisessä työpajassaan tällähetkellä tapahtuva elementtien purkauksen kaltainen mullistus kuvastuihänen kunnioitusta herättävässä ruumiillisessa olemuksessaan siten,että hänen hengityksensä melkein salpautui, hänen päälaelta harvennuttukkansa alkoi kohota kiihdyttäväksi töyhdöksi, hänen suuri, vankka jaluonteenlujuutta todistava leukansa loksahti alaspäin, hänen tukevavatsansa pysähtyi rauhallisessa, säännöllisessä liikkeessään ylös jaalas, hänen pitkät ja tuuheat, vähän riippuvat viiksensä värähtelivätja hänen kieltämättä jossain määrin ulkonevat silmänsä, jotkasydämetön ivakuvien piirustaja mahdollisesti saattaisi, tapansa mukaanliioitellen, kuvata jämeiksi mulkosilmiksi, pysähtyivät tuijottamaanvastapäisellä seinällä riippuvaan kauppaneuvos Sampion suurennettuunvalokuvaan, jonka kauppaneuvos itse, liikkeensä täyttäessä 35 vuotta,oli kunnioituksella ja kiitollisuudella lahjoittanut arvossapidetylleliiketuttavalleen ja henkilökohtaiselle ystävälleen A.B. Kenoselle.
* * * * *
Kolmen sekunnin kuluttua hyökkäsi hra Kenonen ylös, huusi rvaKenoselle ruokasaliin, että kapsäkki oli korkeintaan puolen tunninkuluessa pakattava täydelliseen ja ehdottomaan matkakuntoon, vilkaisikelloonsa, alkoi kiskoa toista kenkää jalkaansa ja saatuaan senpaikoilleen potkais