Produced by Tapio Riikonen
Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä
Kirj.
Suomentanut Saimi Järnefelt
Alkuperäinen nimi: Une tempête sous un crane.
U. W. Telén & C:o, Kuopio, 1899.
Herra. Mykkä henkilö. Rouva.
(Pieni huone. Perällä kamiini. Ovet oikeaan ja vasempaan. Kaksinojatuolia kamiinin edessä. Ensimmäisen vasemmanpuolisen kulissinääressä lepotuoli. Oikealla pieni pöytä karahviinineen ja lasineen.Kamiinin päällä pöytäkello).
Ensimmäinen kohtaus.
Rouva (Yksin. Istuu kamiinin ääressä kuumeentapaisesti työskennellenjotain käsityötä. Hetken kuluttua katsahtaa hän pöytäkelloa. Matalallaäänellä:) Yksitoista! (Äänettömyyttä; kimeällä äänellä:) Yksitoista!(Askeleita kuuluu. Rouva päästää huokauksen). Noo, vihdoinkin! (Rupeaajälleen työskentelemään).
Toinen kohtaus.
Herra. Rouva.
Herra (Tulee hauskana ja iloisena ja avosylin vaimonsa luo. Rouvaistuu liikahtamatta ja katsomatta ylös koko ajan työskennellen. Herrapysähtyy hämmästyneenä ja tutkii levottomasti vaimoaan. Ei, parasta onpysyä levollisena, syy siihen ettei hän käänny on ihan yksinkertaisestise, ettei hän ole kuullut hänen tuloaan. Herra hymyilee, hiipii hiljaahänen taaksensa ja aikoo juuri suudella häntä niskaan, kun tämä ojentaaitsensä täydessä pituudessaan).
Rouva (Katselee häntä ylenkatseellisesti).
Herra (Hämmästyy ja astuu askeleen häntä kohti).
Rouva (Peräytyy reippaasti). Anna minun olla!
Herra (Aikoo puhua).
Rouva. Anna minun olla!
(Menee huoneensa ovea kohti).
Herra (Seuraa häntä silmillään).
Rouva (Kynnyksellä juhlallisesti). Tästä päivästä on kaikki meidänvälillämme päättynyt.
(Menee huoneesensa, herra syöksee jälestä. Ovi paiskataan kiinni).
Kolmas kohtaus.
Herra (Yksin. — — — Mitä on tapahtunut? Onko hänen vaimonsatosiaan raivoissaan, vai onko hän tehnyt pienen kepposen? Hän ehkänauraa parastaikaa. Saadakseen asiasta selvän, kallistaa hän korvansaoveen. Ei mitään kuulu. Tämä on varmaan jotain vakavaa. Oikea vihuriilma. Viis rajuilmasta! Herra on nähnyt monta senkaltaista! Parasta onantaa sen mennä ohi vaan. Herra menee kamiinin luo, lämmittäävuorottain jalkojaan ja hieroo käsiään. Sen jälkeen ottaa hänsanomalehden käteensä ja asettuu mukavasti nojatuoliin).
Neljäs kohtaus.
Herra. Rouva.
Rouva (Tulee huoneestaan ja asettuu miehensä eteen kiivaasti). Sinäluulet siis tämän elämän voivan pitkittyä.
Herra (hämmästyy).
Rouva. Sinä tietysti luulet että istuttuani koko illan sinuaodottamassa, tuntuu hyvin hupaiselta lähteä ypöyksin kylmäänhuoneeseen, sillä aikaa kun sinä hyvin tyytyväisenä istut täälläjalkojasi lämmittämässä ja lukien sanomalehteä?
Herra (aikoo nousta).
Rouva. Oo, istu vaan! Minä en millään muotoa tahdo sinua vaivata.Minä voin varsin hyvin käsittää, että oltuasi viisi tuntia ulkona,haluat sinä