Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
Kirjoitti
R. Kiljander
Ensimmäisen kerran julkaissut
Gummerus 1892.
Tohtori.Aina, hänen rouvansa.Lyyli, tohtorin sisar.Insinööri.Palvelustyttö.
Tapaus maalla tohtorin huvilassa.
(Sievä ja hauska huone. Tauluja ja kasvia. Keskellä huonetta katettukahvipöytä. Avonaisesta peräovesta näkyy kaunis kesämaisema. — Aikaedellä puolen päivää. — Tohtori, Aina ja Insinööri istuvatkahvipöydän ympärillä. Palvelustyttö perällä, pyyhkii isommanruukkukasvin lehtiä.)
Aina (kaataa kahvia). Niin niin, hyvät ystävät, hauskaa, erittäinhauskaahan se on täällä maalla, kaukana pääkaupungin hyörinästä japyörinästä kaikessa yksinäisyydessä ja rauhassa nauttia lyhyen kesämmeihanuutta, mutta vielä hauskempi on kun sitten pitkien aikojen kuluttuaensi kerta tulee vieraita, vanhoja tuttuja ja iloista väkeä. Sydänsilloin oikein sykkii odotuksesta ja tuntuu siltä, kuin nyt vasta oikeakesäilomme olisi tulossa.
Tohtori (polttaen). Kiitoksia paljon! Enkö minä siis ole ollut sinullemikään seura, minä miehesi ja puolisosi, kysyn nöyrimmästi? Ja etkö lueinsinööriä vieraaksi, hän joka —?
Aina. Kaunis seurakumppani todellakin sinä, joka aamusta iltaan vaanistut rantakivillä onkivapa kädessä etkä ajattele muuta kuin ahvenia,salakoita ja kiiskiä! Ja mitä herra insinööriä koskee, niin en minä enääpidä häntä vieraana ollenkaan, koska hän on asunut meillä koko kesän jamelkeinpä kuuluu niinkuin perheeseemme.
Insinööri (noin 36 v. parrakas ja vakava, kumartaa hymyillen).
Aina. Mutta nyt toinen kuppi, hyvät herrat, että saadaan tämäkahviserviisi pois ja sitten keitetään uutta suurella pannullatuliaiseksi vieraillemme; sillä jos vaan ovat saaneet hevosia, niinkyllä ne ovat täällä varmaan puolen tunnin päästä. Vai mitä sanovatherrat?
Toht. (ottaa kahvia). Tuskinpa. Sillä meidän insinöörimme rautatie eiole vielä valmis, ja Renttumäen hevoset niinkuin ajopelitkin eivät juurikiitettävässä tilassa ole. (Insinöörille). Vai mitä sinä arvelet,veliseni?
Ins. Jaa — kuka sen tietää.
Aina. »Kuka sen tietää!« Niin tyynesti te sitä sanotte! Ei luulisiettä serkku Nataalia, minun komea, loistava serkkuni, on noiden tulevienjoukossa.
Ins. (hymyillen). Kyllähän minä olen kuullut että hän niiden seurassapitäisi olla.
Aina. Ettekä sen enemmän iloitse, vaikka ette ole tavannut häntä niinmoneen aikaan?
Ins. Hauskaahan se on häntä jälleen nähdä, hauskaahan se on.
Toht. Tyyni kuin viilipytty. Se on oikein.
Aina. Niin, koettakaa vaan pimittää meitä, kyllähän kaikki tietää ettäte ja Nataalia olette salakihloissa. Ja kai se tuleekin nyt viimeinjulaistuksi, kun Nataalia saapuu. Eikö niin? Sanokaa vaan suoraan.
Ins. (hieroo käsiään vähän hämillään). En, en minä suinkaan puolestani— en minä tiedä mistään semmoisesta —
Aina. No no, eihän tässä aijota tunkeutua teidän salaisuuksiinne,koska nyt välttämättömästi tahdotte olla noin umpimielinen. Mutta etteköjuo enemmän kahvia?
Ins. Ei, kiitoksia vaan!
Aina. Vai niin, no sit